Napolin yössä

1. En milloinkaan unhoita tuota aikaa,
min kanssas, rakkainpain, kerran kokea sain.
En milloinkaan unohda sitä taikaa,
min meistä jokainen kerran tuntea saa.

2. Kun kirkas Kuu lahteen Napolin piirtyi,
niin varjon hämyisen vuori loi, kaukainen.
Kultasormukset silloin sormihin liittyi,
ja alkoi yhteinen tiemme tää, ikuinen.

3. Nyt ilta tää uudelleen luo sen taian,
min kanssas, rakkainpain, kerran tuntea sain.
Kun kukkaisyö meille suojansa antoi
ja suvituulonen kantoi tangonsävelen.