Vuonna 1969 ilmestynyt CCR:n ”Green River” –albumi oli levy, joka välittömästi kiinnitti huomioni . Erityisesti pidin levyn nimikkokappaleesta, jonka biisin avaava kitarariffi kuuluu todennäköisesti ainakin useimpien vanhemman polven kitaristien repertuaariin. Kyseinen albumi nousi USA:ssa aina listaykköseksi asti. ”Green River” julkaistiin totta kai myös singlenä.

Bändinä CCR kuului niihin harvoihin joka osasi tehdä periaatteessa yksinkertaisista aineksista todella tarttuvia ja kulkevia kappaleita, mikä ehkä kuulostaa helpolta mutta on itse asiassa kaikkea muuta kuin helppoa.

Vaikka tällaisen ”ison” biisin tekeminen on periaatteessa pähkähullua, ajattelin ottaa härkää sarvista ja tehdä kappaleesta suomenkielisen version omaan arkistooni melkein tasan kaksi vuotta takaperin. Päätin noin kuukausi sitten tehdä kappaleen uudestaan vanhan materiaalini pohjalta. Kun alkoi tuntua sille, että biisi alkoi kulkea ennakko-odotuksiani paremmin, päätin ryhtyä selvittämään olisiko kappaleen suomenkieliseen versioon mahdollista saada lupaa. Lähetin sekä sanat että MP3:n käyttämääni lisenssiasioita hoitavaan toimistoon (Easy Song Licensing) ja sain kappaleen oikeuksien haltijalta (Jondora Music) sanoitus- ja julkaisuluvan alle viikossa, mistä nöyrimmät kiitokseni asiaa hoitaneille, tuotokseni kuunnelleille ja luvasta päättäneille tahoille.

Pääpointtini ovat perinteiseen tapaan sanoitus ja sovitus. Olen siirtänyt tekstissäni tapahtumat kotimaisemiini Suomenlahden ainoan lohijoen eli Kymijoen suistoon sekä lisäsin hypnoottisuuteenkin pyrkivään kuudelle kitaralle tekemääni sovitukseeni (toki alkuperäistä versiota tiukasti kunnioittaen) muutamia lähinnä kantrirockista tuttuja elementtejä. Vanhoista virheistäni viisastuneena päätin operoida biisin vokaaliosuuksissa mukavuusalueeni ytimessä. Ainakin bassoa pitäisi olla nyt tarpeeksi :D.

Seuraavaksi ohjelmassa onkin

KALARETKI KYMIJOELLE

Aamulla kun lähdemme Kymijoen varteen,
on miehet puettuina kevyeeseen vaateparteen.
Vaikka ylävirrassa on tehdaspaikkakunta Voikkaa
silti isot lohet lähestulkoon veneeseemme loikkaa.
Saalis täällä varma on, oo huoleton.

Ei puhtaampaa tää vesi tuskin voisi enää olla.
On allamme tää ikivanha lasikuitujolla.
Täysin varmaa on, että kohta saamme kalaa;
kissallekin siitä riittää kunnon iltapalaa.
Saalis täällä varma on, oo huoleton.

---solo---

Aina joskus kalansaanti on lompakolle hupaa;
varsinkaan jos sulla ei oo virvelöintilupaa.
Valvoja kun kohta ison sakkolapun antaa,
saaliin sijaan saat sä kuitin kotiin asti kantaa.
Pikavoiton täällä saa jos luvan unohtaa

--solo---