USVA

Hämärä aamu, hiljainen maa.
Ilmassa tuoksut tuntea saa.
Neulaset kuusen ja sammaleen,
herättävät päivään uuteen.

Kevyt on askel ja viileä maa,
hyvä on olla, sen huomata saa.
Helmassa luonnon kun vaeltaa,
harsoa usvan kun kantaa...

sen kuulee, kuinka luonto sut tuntee.
Antaa sen hetken, jos kiittäen kumartaa.

Ottaa omakseen kulkijan.
Antaa lahjaksi kauneimman.
Hennon kaavun suojakseen,
pehmeän usvan harteilleen.

Hiljainen metsä, keskellä sen,
aistia voi luonnon kauneuden.
Pisarat ilmassa kun tiivistyy,
jälleen usva taas syntyy.

Suojassa sen turvansa saa,
voi salaisuutensa paljastaa.
Herkimmän tunteen, kyyneleenkin
helmaansa pyyhkäisee senkin.

Kuule, kuinka luonto sut tuntee.
Antaa sen hetken, jos kiittäen kumartaa.

Ottaa omakseen kulkijan...