1. Jos kuuntelette lauluni, niin tahdon kertoa
niin kummallisen tarinan, joll’ ei oo vertoa.
On laulu merirosvosta Roope nimeltään,
hän sydämiä ryösti, missä joutui kiertämään.

2. Hän kaunis oli kasvoiltaan ja nuori iältään
ja kasvatuksen saanut oli omalt’ isältään –
vaan tyttö, jota lempi, oli ollut petturi,
ja kostoksi nyt Roopesta tul’ julma ryöväri.

3. Kyllä Itämeren rantamaat vielä häntä muistelee,
ja Pietarissa naiset viellä päätään puistelee,
ja Suomen rantakaupungit tuns’ Roope-ryövärin,
ja pelko oli suuri silloin Kokkolassakin.

4. Ei Oolannissa tyttöparka tiennyt laitansa,
kun rosvo oli pestäväksi tuonut paitansa.
Yks’ nappi oli poissa, sen ompeli hän kiinn’,
mutt’ samalla hän ompeli sen sydämensä siin’.

5. Ja vielä kai nyt huokailee tuo impi Viron maan,
jo kerran hänen kanssaan oli mennyt kapakkaan,
he söivät minkä saivat ja joivat tuutingin,
mutt’ tyttö poltti sydäntään ja rosvo sikarin.

6. Vaan rangaistuksen Roope sai: hän on nyt Suomessa,
ja jossain jokivarrella vain lossivahtina.
Hän lesken eessä nöyrtyi ja joutui naimisiin,
ja sillä lailla Rosvo-Roope viimein hirtettiin.