[verse 1]
Löysin vintiltä vanhoja julisteita.
Kirjan jossa luki: me -97.
Avaan kirjan, alan selailla sen sivuja.
En tunne mitään en sydämessä kipuja.

Kirja oli meidän yhteinen salaisuus.
Tuntuu kuin siitäkin ois jo ikuisuus.
Aina kaikki koettiin kaksis päin.
Nyt mietin miks kaikki jäätyi näin.

Kaunis kuva susta on aina mun mieles.
Olithan joka ainoo yö mun vieres.
Tai kun olit poissa, sain sulta kirjeitä.
Laitoin ne talteen ja ajattelin meitä.

Alkuhan menikin kuin ruusuilla tanssien,
opeteltiin salat noiden ihanien valssien.
Käsikkäin kuljettiin katsomaan kuuta.
Katsoin sua enkä ajatellut muuta.

[kertsi]
Taas kirja tuo vie mut sun luo, kun sen aukaisen.
Nuo kuvat sen, viime vuosien.
Mun sydän on niin levoton, kun muistelen.
Mutta kuitenkin, niin kylmillään.

[verse2]
Muistan ku hait mua tanssiin limudiskossa.
Hetken päästä tunsin sun sydämen mun rinnassa.
Suljin silmäni ja haistoin sun tuoksun.
Nyt ku sitä mietin mä muistan sen tuoksun.

Siinä samal sain sulta ekan suudelman.
Se oli totta eikä pelkkää kuvitelmaa.
Käännän sivua ja siinä on meistä kuva,
vaikka tuoki hetki alkaa jo pian unohtua.

Oli varmaan meidän eka vuospäivä,
ja taidettiin salaa jo suunnitella häitä.
Seki tähän kirjaan ylös rustattiin,
mut myöhemmin tussilla yli mustattiin.

Nyt noita kuvia mä katselen tarkasti.
Kuvis mä rakastin sua aivan varmasti.
Ku sua paleli, mä takin sulle annoin.
Samal sulle ikuista rakkautta vannoin.

[kertsi]
Taas kirja tuo vie mut sun luo, kun sen aukaisen.
Nuo kuvat sen, viime vuosien.
Mun sydän on niin levoton, kun muistelen.
Mutta kuitenkin, niin kylmillään.

[verse 3]
Vuodet vierivät ohi tosi nopeesti.
Pidinkö susta aidosti, vai rakastinko sokeesti.
Sit alko yllättäen sisäl vaivaa,
ku joku ois ruvennu mun sydänt salaa kaivaa.

Se poltti, pisteli, pakotti mut miettiin.
Sama mitä tehtiin tai minne ikin mentiin.
Uudenlainen tunne alko valtaan mun mieltä.
Yritti suistaa pois siltä tieltä.

Kaikki oli sekasi, en tienny mitä tehdä.
Sama miten pelasin, en halunnu sua nähdä.
Nykyään mietin kun kadul sut kohtaan,
miks en tunne enää mitään sua kohtaan.

Kirjassaki pysähdyn aina tähän kohtaan,
ja ihmettelen mihin elämä mua oikeen johtaa.
Viimeinen sivu on täynnä tyhjää,
sillä tunteita ei ollu jälel enää yhtää.