Henkäys tuuleen

Saavut rannalla luokse mun
susta taas mä niin hullaannun.
Suussas on jotain makeaa se minut virvoittaa,
tule pois minut hakemaan en tahdo jäädä tänne yksin.

Suudelmasi tunnen mä sun
vaikket suutelekaan sä mun
huulia yhtään enempää kuin mitään muitakaan.
Ei tarvi hei mulle selittää mä vaikka tahdo olla en yksin.

Sä katosit kuin henkäys tuuleen
en enää koskaan susta kuule,
vaikka näen sut aina.

Saavun unessa luokse sun
kerrot hymyillen sä oot mun.
Voiko näin toiveet toteutuu vai haaveksiko jää?
Uneeni mä haluun mukautuu en tahdo et se koskaan häviää.

Sä katosit kuin henkäys tuuleen
en enää koskaan susta kuule,
Sä katosit kuin henkäys tuuleen
en enää koskaan susta kuule,
vaikka näen sut aina.

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu