Abbey road-tunnelmaa. Loistava väliosa ja kaikinpuolin ehjä kokonaisuus. Miellyttävä psykedelian vivahde koko kappaleessa.

On siinäkin ystäviä,tyly temppu...

Vankka shuffle-komppi kuljettaa jylhästi biisiä eteenpäin muistuttaen kuulijaa
siitä,että biisin voi toteuttaa raskaasti ilman massiivista särökitaravalliakin.

Bassolinja todistaa oikeaksi sen vanhan totuuden,että yksinkertainen on kaunista.

Ja kun basso/rummut-osasto on kunnossa,niin siihen on hyvä rakentaa...
Erittäin hyvällä maulla toteutetut kitaraosuudet maalaavat äänimaiseman väreillä,jotka hivelevät korvaa.

Tähän keitokseen kun lisätään artistille tunnusomaiset elementit,eli hyvin toteutetut laulut ja osuva teksti,niin ei kuulijalle jää muuta mahdollisuutta,kuin läväyttää täydet pisteet tauluun.

Taitavaa työtä!

Hienoa!

Onni potkii joskus raskaallakin saappaalla. Hieno biisi mainiosti sovitettuna ja mukavaa retrotunnelmaa. 60-luku palautuu mieleen muistikuvina. Hyvää laulua ja soitantaa mukavilla soundeilla.

Sappaan kuva persuksissa, naama synkkänä, mutta jos kaverit viinaa tuovat, niin kyllä se siitä elämä nousee vähäksi aikaa, kunnes kaikki on taas toisin.

Jälleen maukasta Makea.
Nautinnollista ja karua kerrontaa miehen osasta, en haluaisi olla mies, tosin en tiedä, mitä merkitystä sillä on tämän biisin kanssa, minun haluillani siis...

Saappaillahan sitä painellaan vaikka pitkin ojanpohjia.
Loppumatka kontaten, mutta kotiin päin, aina, kai.

Ne viimeiset viisi kilometriä on aina pitkät niin, joskus se viimeinen metri kotiovelle on kuin maratonin loppuriuhtaisu.

juu,hevi buutsit voi olla monellakin useinkin jalassaan.kaikinpuolin hyvä biisi.

eipä muuta kun jälleen huippu hyvää musaa!