taustalla pauhaa syvä meri koralliriuttoineen. majakanvartija kävelee kallion kielekkeellä ja pitelee kädessään lyhtyä. jossain kaukana kajastaa hitaasti lähestyvä valokenno, jota vanha poskiparta ihmettelee. tuulee ja meri on raivona. majakanvartija löytää kalliolta vanhan ja rypistyneen lokikirjan, jossa lukee "tulemme sinä yönä, kun aurinko on poissa ja tuuli ainoa ystäväsi." vanhan miehen poskikarvat alkoivat töpöttää. sieltä he tulevat. tuuli voimistuu ja meren raivo yltyy yltymistään. majakanvartija yrittää epätoivoisesti juosta takaisin majakkaan mutta tuuli on liian voimakas. hän ei voi tehdä muuta kuin nojata eteenpäin ja toivoa ettei tuuli tempaise häntä kallion kielekkeeltä alas ja paiskaise häntä tyhjyydestä meren hyytävään syleilyyn. yhtäkkiä tuuli heikkenee ja mies tömähtää maahan. hän ei tunne jalkojaan eikä hänellä ole tarpeeksi voimia jotta jaksaisi ryömiä takaisin majakan turvaan. hän kääntää päänsä ja katsoo, kuinka kaukana hohkaava valo tulee lähemmäs. on kylmä ja alkaa sataa vettä. kauempanakin sataa ja sadepisarat ajautuvat kaukana hohkaavan valon ylle. mies näkee pisaroiden läpi jotain. se jokin on alkanut lähestyä miestä kymmenkertaisella nopeudella ja on melkein majakkasaaren korallien peittämän rannan kohdalla. vanha poskiparta sulkee silmänsä. "hyvästi julma maailma." yhtäkkiä sade lakkaa. mies avaa silmänsä ja eteen avautuu avara merinäköala. tummat sadepilvet ovat kaikonneet ja vielä äsken nopeasti lähestyvästä asiasta ei näy jälkeäkään. miehen jalatkin pystyvät taas kantamaan. hän nousee seisomaan, katsahtaa viellä kerran merelle päin ja tunnustelee taskujaan. taskusta hän löytää vanhan repaleisen lokikirjan, jossa lukee "tulemme si - - -." mies ei ennätä lukea lokia loppuun asti sillä se roihahtaa liekkeihin. mies heittää sen nopeasti pois käsistään ja katsoo vierestä kuinka lokikirjan viimeinenkin repaleinen sivu katoaa savuna ilmaan ja jättää jälkeensä pienen nokareen harmaata tuhkaa. ja c-kasetti alkaa kelata itseään alkuun. - - - - - - - kaikin puolin tunnelmallinen biisi, mistä en keksi muuta valittamista kuin nuo yskähdykset ja kröhäykset. niihin olisi voinut panostaa hieman enempi. varsinkin _ö_ ja _ä_ vokaalit olisivat voineet loistaa poissaolollaan tai ainakin olla vähemmän painottuneita, sillä ne tekevät kröhästä kuin kröhästä tylsän ja lattean kuuloisen.

Muiden kommentit antoivat odottaa tästä paljon joten nojaan penkkiin entistä tiukemmin. Alku on varsin utopistisen jännittävän kuuloinen. Äänimaailma on jokseenkin tappavan kuuloinen ja varsinkin nokkis tuo tähän horromaista vivahdetta. Sellainen masentunut yksinkännäys tulee tästä mieleen, kun ei jaksa edes levyä pistää pyörimään. Ja tuo yskiminen on mielestäni taas helvetin hyvä! Hullujahan te olette (tai lähteestä riippuen neroja!), mutta kyllä tässä fiilistä on. Vaikka tässä on se fiilis kaikista tärkein, kuulostaa tämä silti aivan sävelletyltä, joten pinnat nousee entisestään. Hienoa vibaa... Ei tämä mielestäni kaivannut myöskään mitään lisää. Näin hyvä ja kuulostaa hyvin kierolta. Hesburgerin uusi mainosbiisi on syntynyt! Taidan nuoleskella Kudusain sanoja ja rankaista teitä kympillä. Ihan jo vittuilakseni. Lopetus oli hieno. Piste.

Yksinkertaisesti vitun hieno. Pelottava ja ahdistava tunnelma. Tuli mieleen Naked Cityn Absinthe-levy. Nokkahuilu oli loistava. Jossain määrin odotin koko ajan aikaisemmista osista tuttua mättökohtaa, mutta ei tämä sellaista kaipaakaan. Loistavaa. Kai tällä täytyy kymppi antaa, kun on sen verran hienoa tavaraa.