jaaa, tuli jotenkin mieleen Spinal Tapin "jazz odessy", mut ei kai se voi olla ihan väärin. Mitähän tästä antais... ehkä kasi kuitenkin on paikallaan

Tuskin kerkes näppejä lämmittämään kun tuli ensimmäinen tilulilusoolo. En tiedä muista, mutta minuun ne uppoaa, kunhan ne on tehty hyvää makua osoittaen. Hämy piano, ihan kuin minä olisin soittanut sen, n. 27 vuotta sitten (käypä aika olisi myös eilinen) :)

Letkeä lähtö, sit vähän jotain hc:tä, sitten kingston wallia, dream theateria, letkisitä, hc:tä, hämyilyä jne. ja sit tuo piano. Ei tämä ole huono, mutta en mä tätä enää viidettä kertaa kuuntele, siis toistamiseen. :)

Tuli tuossa muitakin piisejänne kuuneltua.. Väsymys taitaa ajaa minut ruksaamaan ton fanizydeemin.. Iloisiin kuulemiin ja näkemiin, sano tarvajärvi

alku oli ku jostaa uudest bumtsibummist mut sit marcost tuli saatana joka soitti pianoa siin lopus ku perkele

Melko härö biisi. Onhan tässä kaikenlaista yhdistyelty, mikä on periaatteessa hyvä juttu. Mutta jotenkin sellainen fiilis, että niitä yhdistelmiä ei ole osattu yhdistää ilman biisin muuttumista kaaokseksi... lisäksi laulajan ääni rikkoo harmoniaa entisestään...

Letkeä meno alussa. Urut kuulostavat mukavalta.. ja sitten BÄNG. Mättöä. Kylläpä yllätti, ja rankasti. Ensimmäinen soolo on helvetin loistava, kerrankin sopii. Ja sit taas palaudutaan hetkeks rauhalliseen rentoon menoon josta hypitään mättöön.. ja rauhalliseen menoon.. yritä nyt tässä sit pysyä perässä. Oivaltavaa, omaperäistä, suorastaan hullun nerokasta välillä. Saitte fanin.

Onpas hellyttävää tunnelmamaalailua. Ensimmäisten särinälaulujen ja rumpuorgasmin jälkeen on pakko verrata herrojen Zorn ja Patton tekosiin. Yhteissoitto pysyy kasassa olematta kuitenkaan mekaanista tikutusta. Biisi voisi olla ehkä vähän pitempi että ehtii palailla esiteltyihin teemoihin, tällaisenaan lähinnä ääniperformanssi. Pitää kuitennii fanittaa jos innostuisi kuuntelemaan nuo muutkin tekeleet.

Taas menee 20-osaisten biisien taitajat kommenttiringissä pyörimään. Nyt on ajoittain rullaavat funkit ja noisecoret tai mitkä liet lyöneet kättä päälle. Pattonille demoa niin saattaa hyvänä päivänä tulla levy pihalle.
Mie en ite oo niistä sen Bungleista koskaan oikein perustanu. Tämä on sitä samansuuntaista äkkiväärää yllätysmomenttikoulukuntaa. Tiivis sekoilu kuitenkin.

Pirun siisti kosketinsoundi. Vahvasti tulee mieleen Mr. Bungle tästä, mikä on hyvä seikka. Kitarajuttuja voisi vähän vielä hioa menemään paremmin rytmiin. Hyvää on myös, että biisi ei ole ihan sitä perus mikseri.net-osastoa vaan hieman erilaista.l

Hyvät räbät ja gangstat saundit ja silleen. Eiku oho kuuntelen 50 centii oho XD No täst biisist ni aika hyvä ja toi sekoilukohta o iha tuore. Tää on jotai gruuvikakkaa ja punkkia ja bläkkistä ja hardrokkii ja kaikkee!

-FEL

Nyt en tiedä oikein mitä sanoisin. Aikamoinen pläjäys. Kyllähän siellä oli taitoakin takana, mutta ei tämä minuun oikein iskenyt. Ihan hyviä kohtiakin siellä oli välissä, mutta kokonaisuus oli vähän turhan sekava. Nopeet oli sormet soolossa ja kyllä se tuohon ihan hyvin kävikin. Liikaa tekniikkaa ja liian vähän biisiä mun makuun. Pituus oli kuitenkin sopiva. Jätän tämän arvostelematta, kun en osaa oikein tästä mitään antaa.