Alun fiilistely on ihastuttavan rouheaa, mutta jonkin sortin filsumodulaatio ennen säröä olisi voinut tuoda siihen vielä enemmän fiilistä. Alkaa mukavan breiksinä ja rokkaavana menona, vähän niinkuin saatanallinen variantti Chemical Brothersista tai jotain. Voksut on liian kovalla omaan makuuni ja peittävän tuon ihanan möykän ja paukutuksen. Mutta aih ja voih, kohta piakkoin tulevat kaikkailut ja maalailut jotenkin rikkovat tuota paukutusta ja biisi muuttuu jonkinlaiseksi fiilisbiisiksi...tulee itse asiassa mieleen vähän Gridlock - Sever, jonka vokaalinen anti tosin taisi koostua "AAAAAAAARRRRGH SSSUICIDEEEEEEE!"-huudosta. On tämä ihan hyvä kyllä, ja lopetus oli taas oikein nätti.

Viipyillen ja hitaasti alitajuntaan iskevä intro onnistuu huumaamaan kuulijansa kerta toisensa jälkeen. Massiivinen ja epätodellinen fiilis.

Kliseisen... tai 'kliseisen' (lue: helvetin hyvän ja mielimaailmaltaan äärimmäisen sairaan) sanoituksen oheen on isketty mahdollisimman häiritsevä ja piinallinen kokonaisuus. Harmi, että soundit eivät ole balanssissa sen kummemmin; kuuntelukokemus jää harmittavan vaisuksi, vaikka pontentiaalia kappaleella olisi vaikka mihin.

Lopetus jäi mielestäni vaisuksi. Levyn ensimmäinen aallonpohja.