M.Vilkman

Varjoihin ja takaisin,
mun sydän pelkää pimeää.
Niin väsynyt oon valoihin
ja talvi saa mut itkemään.

Mä suljen silmät taas
ja uudestaan uni maalaa tyhjää maisemaa.
Mä ristin kädet taas
ja uudestaan taivas tomuna maahan putoaa.

Hukuta mut hiljalleen,
paina kasvoni hiekkaan.
Polta siivet sen yöperhosen,
jota kuolleet valot hyväilee.
Nukuta mut uudelleen,
laita kaulani liekaan.
polta silmät sen yöperhosen,
jonka kuolleet valot viettelee.

Varjoihin ja takaisin,
mun sydän kyntää ikävää.
Niin väsynyt oon kyyneliin,
kun sinä saat mut itkemään.

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu