Introsta heräsi innostuneen odottava fiilis, että nyt mennään. Sitten tuli taas se unettava laulu. Ymmärrän kyllä, että se edustaa tiettyä tyylisuuntaa mutta itse en vaan ole siitä kovin viehtynyt. Ja ne ässät häiritsivät tässä ehkä kaikkein eniten.

Hienoa soundipolitiikkaa löytyy kyllä tästäkin viisusta. Joitakin balanssiratkaisuja vähän ihmettelin, mutta kyse saattaa olla vain mielipideasioista.

Hmm, nää biisit on periaatteessa ihan kivoja ja hyvän kuuloisia. Niissä on silti myös vaarallinen ominaisuus lipsahtaa toisesta korvasta sisää ja toisesta ulos sen kummemmin jälkiä jättämättä. Jotain kuulijaa paremmin koukuttavaa täytyisi saada kehiteltyä. Ja samalla ehkä hitunen persoonallisuutta lisää, ettei jää ihan sinne brittipopin esikuvien varjoon.

Hyvä yleismeininki näissä kaikissa kuitenkin on. Ei muuta kuin uutta rallia bittitaivaalle :-)