No, nyt on hommat isollaan...loistava alku. Mukavan kuuloista kitarointia ja muutoinkin homma tuntuu toimivan.

Melkoinen intro. (Insert hymiö here)
Live-fiilistä ihan selvästi haettu. Ihan mahtavaa.. luo meinaan lisää energiaa.
Kasarirock vaikuttaa tekevän tuloaan. Tämä on yksi näistä useista kappaleista joissa on tuota kasarisynaa ja kuoroa kertosäkeessä. Modernilla otteella kun sitä tehdään niin sehän toimii.
Asennetta, meininkiä ... rockia!
Kerrassaan hieno. Eikä hullummat sanatkaan.

ainakin pirteä alku on biisillä. tykkään tosta täkä täkä kitarasta joka menee. kokonaisuutena biisi toimii varsin hyvin. ehkä pientä repäisyä olisi loppuun vielä kaivannut.

Oikein rouheasti lähtee heti! Laulaja tekee bändille paljon! Ei nyt ihan Axeli Ruusun tasolle päästä, mutta hyvin vetää. Suffle fiilinki potkii aina mukavasti ja saundit toimii. Hieno bridgekohta lähtee n. 2:30 kohdalla ja siihen perään hienot progeilupienot ja fillittelyt. Kaverit osaa kyllä soittaa. Hyvä meininki.

No eipä paljon perinteisemmin olis voinut biisi lähteä. Laulaja osaa hommansa ja muutenkin ammattitaidolla toteutettu rock-pläjäys mutta silti sitä samaa rockia mitä on tehty maailman alusta lähtien, ei oikeastaan millään tavalla massasta erottuvaa. Pidin erityisesti noista Uriah heep tyylisistä uruista (jotka tietysti on kuultu ennenkin) ja toi väliosan piano tilutus oli hieno! Erittäin loistavasti vedetty keskilinjan rockbiisi!

ihan kuunneltavaa rockkia ja soitto on kans ihan taidokasta. laulajalla tainnu jäädä toi 80-luku vähän päälle?

Jotensakin kasarityylinen rokkis. Hienoa kitarariffittelyä, asialliset urut ym. Hyvä meininki!

Melko pervoa meininkiä. Tiedän kyllä, että creme brûleé on klassinen kermavanukasjälkiruoka ja jos joku muija tuottaisi jollain kehonosallaan kyseisen näköistä tavaraa, niin en kyllä haluaisi sitä maistaa. Eikös tässä viitata ihan suoraan kuitenkin siihen. Vai olikos tässä kyse kaverista, joka on perso jälkiruoille ja pistää muijan kokkaamaan itselleen ensitreffeillä... No, todennäköisiä skenaarioita molemmat ja pyydän anteeksi likaista mielikuvitustani, jos olin ensimmäisessä kohdassa hakoteillä.

No niin mitäs muuta kuin James Brownit jatkuvat samalla meiningillä David Lee Rothmaisesti (tai jotain sinne päin!!!) ! Tai vieläkin rajummalla...

Aloitus biisissä on hieno, laulajalta lähtee taas komeasti fiilistelyt, mutta kuten aiemminkin valitin, välillä menee pikkusen minun makuun liikaa yli ja rääkyminen alkaa ottaa korvaan. Kertosäe on biisin parhautta, mutta ei biisi kuitenkaan itsessään ole millään tavalla kovin erottuva tai tarttuva. Soitto ja laulu pelaa, mutta ei herätä juurikaan tunteita.