Haistan punaisen ja sinisen värin...

Psybient olisi myös käynty genreksi, mutta onhan tässä elementtejä dark ambienttiinkin. Nautinnollinen teos kertakaikkiaan. Tulee vähän mieleen kuin kaksi cyber-avaruus-ponia olisi ajelulla metsässä, jossa ei ole puita ja kaikki olisi muutenkin väärinpäin. Etenkin ne puut, joita ei siis ollut. Ajatustoiminnan katkoisuuden vietittäminen musiikkiyleisölle ei välttämättä ole se syy miksi monet kellopelit on tuomittu poltettavaksi saksassa, mutta se ei silti tarkoita, että ne liittyisivät tähän arvosteluun muuten kuin symboolisella tasolla. Tasolla joka kuvastaa heijastuksistaan huolimatta hyvin sitä heijastuneisuutta, jota yksikään algerian tiikeri ei ole koskaan aiheuttanut.

Erinomainen lopetus.