mmmm, dark ambientia, aina yhtä tervetullutta, oli hetki mikä hyvänsä.

mukavaa, upottavaa ja elävää äänimaisemaa. stereokuvassa voisi olla vielä jotenkin enemmän eloa ja syvyyttä, mutta muuten kyllä toimii ohjekirjan mukaisesti. sinänsä ohjekirjaa on ripaus liikaakin, että rohkeampaakin irtautumista genren peruskaavasta voisi olla, mutta kyllähän tätä silti mielellään kuuntelee. +++

Onhan nämä jo hieman aiemmin kuultu. Laitetaanpa tämä kommentti nyt vihdoinkin jottei jää ikuisiksi ajoiksi roikkumaan.

Syvyyttä. Utuisen padit syleilevät kuin viileän aamun ilma. Taidokasta kirkkaiden äänien käyttöä ja tuo loppupuolen sanoinkuvaamaton sekvenssijuttu on yksinkertaisesti hieno. Kokonaisuus on kunnossa ja eheä kuin vastavalettu teräsharkko. Tähän maisemaan palaisi useamminkin ja niin aion tehdä. Mulla on kylmä. Mutta niin lämmin.

Tässä osassa on selvästi vahvimmat soundit. Nuo pienet kilahdukset ja pulputukset luovat todella intensiivisen ja dynaamisen maiseman, joka ei kuitenkaan hyppää turhan vahvasti päin kasvoja, tässä on löydettä minusta onnistuneesti tasapaino taustamaiseman ja aktiivisen äännähtelyn välillä. Upea alku trilogialle, joka loppua myöten hälvenee tähtitaivaaksi. Padivalinnat ovat hemmetin hyvät! Steve Roach ja Jonn Serrie tulevat mieleen.