Project: Runaway

Historia: Tämä alkujaan huumori- ja känninauhoituksia tehtaileva ryhmä (Harpo Hakkarainen) näki päivänvalon 90-luvun loppupuolella, jolloin musiikintekoa ei otettu vielä niin vakavalta pohjalta. Tuolloin lähes ainoa soittolaite oli sähköurut (paristoilla toimiva, koska muuntaja oli rikki) tai vaihtoehtoisesti melko epävireinen akustinen kitara. Alkuaikojen materiaali laulettiin suomeksi, ja tyylinä oli ns. "aikuisviihde"-pop. Tuohon kategoriaan kuuluvia biisejä oli helppo ja nopea kirjoittaa, ja normikäytännössä uusi C-kasetti oli äänitetty yhdessä yössä. Nuo nostalgiset nauhoitukset ovat sittemmin kadonneet jäljettömiin, joko roskien mukana tai sitten kyseisille C-kaseteille on äänitetty jotain iskelmää tms - tästä Luojalle kiitos. 2000-luvun alussa poppoo otti yhteisen esikuvansa (Bon Jovi) biisin inspiroimana nimekseen: Runaway. Samoihin aikoihin myös kitaraa alettiin soittamaan vakavasti ja laulu muutettiin englanniksi. Alkuun Runaway viihdytti itseään ja mahdollisesti muita paikallaolijoita kotipippaloissa, soittamalla covereita muun muassa Bon Jovilta, Beatlesilta sekä Apulannalta. Kitarassa hääräsi Karjalainen, laulupuolen hoiti minä - Wille, ja Mate touhusi taustalla jotakin, en voi muistaa mitä. Noh, kaikki meni tottakai C-kasetille, ja kasetin edetessä huomasi kuinka nauhoitus-sessioon varatut olutvarastot hupenivat. Ensimmäinen oma biisi syntyi myös kotibileissä, Karjalaisen silloisen tyttöystävän poistuttua kioskille. Sanoin Karjalaiselle että kehitä joku riffi, johon lisättiin sitten rytmikitara ja laulu mukaan. Näin syntyi Goodbye-niminen kappale, ja aikaa tähän kului n. 15 minuuttia. Ensimmäisen oman biisin inspiroimana aloimme kirjoittaa uusia kappaleita ahkerasti. Normaali käytäntö oli se, että kirjoitin lauluun sanat, jonka jälkeen pohdimme yhdessä kitaroita ym. mahdollisia soittimia. Sittemmin omasta mielestäni parhaat kappaleet ovat lähteneet juuri minun ja Karjalaisen yhteistyöstä - esimerkkinä Don't You Know. Lähes kaikki kappaleet joita täältä löytyy on saanut ensimmäisen muotonsa Runawayn alkuaikoina, ja ne on sitten hiottu useaan otteeseen tähän lopulliseen muotoonsa. En muista mistä ajatus bändin nimen uusimiseen lähti, mutta uudeksi nimeksi tuli In Depth. Vanhat biisit pääsivät uuteen käsittelyyn, ja ne saatiin äänitettyä myös mp3- sekä CD-muotoon. Syntyi CD nimeltä About Us, josta saattaa olla vielä pari kopiota jäljellä. Nauhoitusjälki ei ollut paras mahdollinen. Jäsenien kotipaikkakunnat Karjalaista lukuunottamatta muuttuivat, ja välimatkaa toiseen oli vähintään 130 kilometriä. Näytti pahasti siltä että siinä oli In Depthin tarina. Karjalainen vetäytyi touhuista, mutta eli silti henkisesti vahvasti mukana jokaisessa uudessa nauhoitus ja soittosessiossa. Itse kirjoitin uusia biisejä laatikon pohjalle odottamaan uutta tulemista, ja Mate jatkoi kitaransoittoa sama ajatus mielessään. In Depth sai tuulta purjeisiin raumalla, jossa heitimme kaksi keikkaa syksyllä 2009 - kiitokset siitä edesmenneelle Bar Alexille. Tämän jälkeen musiikkitouhumme hiljeni aina kesään 2010 asti. Nyt olemme tässä, nimi muutettiin alkuaikojamme kunnioittaen Project: Runawayksi, biisit saivat täysin uudenlaisen muodon ja tästä on suunta vain ylöspäin. Inspiraatiota löytyy ja musisointi tuntuu mukavalta. Minä ja Mate tehtailemme biisejä, ja tarkastelemme tarjontaa vapaista basisteista sekä rumpaleista - eikä yksi kitaristikaan tekisi pahaa. Keep rockin' T: W I L L E