Hiiskatin kaunista musiikkia. Mukavat atmosfäärit tosissaan. Tutustuin tuotantoon sattumalta, Generaattorin avulla.

todella kaunista, ensimmäinen osa oli hitusen parempi mutta tämä on loistava!

@ P!LOT Kiitos. Synalla kitaramultisamplea soittelin :)

tämäkin on todella loistava.. täydentää erittäin hyvin ensimmäistä osaa. topun sequnssi on munmielestä vaan turhan etualalla.. mutta, on yö ja minulla kuulokkeet, voin olla väärässä.

Yleensä ambientti toimii öisin parhaimmillaan, mutta tämä toimi jo ennen klo 21:00 :) Sanaton olen. Mutta kiitos.

Q...osasit pukea kaiken sanoiksi, mitä itselläni pulppusi pääni sisällä. Tämä on upea kuten myös osa I

Tämä sisältää paljon toivoa; vaikka nyt on kaikki jäässä, niin kohta on kevät. Lopun sekvenssijuttu tuo sitä mun kaipaamaa rytmiikkaa... Loistavaa.

Ok, näin asian suurinpiirtein näin, kun kuuntelin molemmat osat putkeen -osa1: "On kylmä yö, pimeä metsä hehkuu luonnon raikkautta. Nuori tyttö miettii elämän salaisuutta tuijottaen pimeään. Tyttö on juuri menettänyt vanhempansa, on surullinen, ikävöi menetettyjään. Tyttö rohkaisee itsensä pienen epävarmuuden vallitessa, ja kävelee metsän siimekseen ajatusten ja tunteiden pyöriessä jossain sisällään. (Osa2) Tyttö tulee aukiolle, jossa on iso tammi. Tammi muodostaa pelottavan näköisen varjon maahan, muistuttaen tyttöä kuolemasta, herättäen ajatukset villiin laukkaan tytön mielessä. Tytön silmistä vuotaa kyyneliä, tytön on paha olla, tuntee itsensä todella yksinäiseksi. Tuuli alkaa puhaltaa, lehdet lentelevät puista ja tyttöä alkaa pelottamaan. Kuuluu hiljainen kuiskaus jostain, tyttö havahtuu. Se on nuori poika, joka lähestyy tyttöä rauhallisesti. Tyttö pyyhkii silmiään ja koittaa näyttää rohkealta. Poika ottaa tyttöä kädestä kiinni ja näyttää sormella suuntaa kuiskaten tytön korvaan jotain. Pari lähtee hiljalleen kävelemään pojan näyttämään suuntaan ja saapuvat pian pienelle lammelle. Pimeä tekee lammesta pelottavan, mutta samalla todella kauniin. Poika näyttää sormella lammen pintaa kohti, tyttö empii hetken, mutta kurkkaa sitten pimeään ja synkkään vedenpintaan ja samalla kun auringonnousun ensisäteet heijastuvat vedenpintaan. Tyttö on näkevinään vanhempiensa kasvot vedenpinnassa, ja tajuaa, että maailma on se, mitä sen antaa olla - elämä on sitä, mitä siitä tekee. Tyttö sanoo pojalle jotain ja he yhdessä lähtevät pois lammelta, jättäen jälkeensä vain ajatuksia, tunteita, välittämistä ja kaikki on taas paljon paremmin."
Kaikkea toi fiilismusa saakin aikaan, mutta kaunista, pirun kaunista.

Tää on mun lemppari tästä parivaljakosta, jotenkin itsevarmempi soundi...hienoa työtä!

on kyllä loistava parivaljakko tämä singulariteetti. oih. eka osa ehkäpä vahvempi, mutta ei paha tämä toinenkaan. ei ollenkaan.