Kirjoitin tämän kolmelle ihmiselle jotka ovat mulle tosi tärkeitä. Olin psykoosissa kun tämän kirjoitin, eli sanat ovat osittain vähän hämärät.

Kipales kertoo sisäisen lapsen unohtamisesta ja siitä kun kovettaa itsensä ja vetää roolia niin kauan ettei enää muista kuka on.

Tää on vähän tällainen räpellys. Joskus pienessä kekkulissa keskellä yötä oli kauhean maailmaasyleilevä olo ja teki mieli laulaa, niin väsäsin nopeasti taustat ja keksin sanat sitä mukaa kun nauhoitin. Aihe on se, kun oivalsin että itsestään voi myös pitää ja itseään voi jopa rakastaa kun koko ikäni olin inhonnut itseäni syvästi.

Tämä kertoo yksinäisyydestä ja sen omalaatuisesta ihanuudesta.

Perustuu pikkuvelipuoleni kertomuksiin pelottavasta lumiukosta. Toistaiseksi ainoa suomenkielinen kipaleeni.

Tein tämän joskus vuosi sitten kun meni todella huonosti. Päivät oli pelkkää paniikkikohtausta ja nukuin suunnilleen tunnin yössä jne...tällainen epätoivon siivittämä angstipurkaus siis.

Tein tämän kun olin psykoosissa ja luulin olevani joku Jumalasta seuraava.

Kirjoitin tämän 6-vuotiaalle siskopuolelleni. On se ihana nainen.

Biisi kertoo siitä kun on ollut riittävästi vaikeuksia itsellä ja tullut tehtyä niin paljon typeriä asioita, että osaa arvostaa ja kunnioittaa kaikenlaisia ihmisiä ja samaistua muiden vaikeisiin elämäntilanteisiin.