Jotain ihan muuta, mihin ollaan totuttu, tosin meininki muuttui 40s paikkeilla raskaammaksi. Hieno idea yhdistää sinfoniaa ja heviä. Piisi on melko pitkä tosin erilaisia teemoja. Ei ihan mun genreä, mutta omassa erikoisuudessaan tiukkaa tavaraa. 4 min paikkeilla oleva soolo kolahteli minulle. 5:40 rauhallisempi osuus, sitä diggasin. Voisitte tehdä sellaisen version jossa 10% on heviä ja loput sinfoniaa.

Intro ja varsinainen biisi liitettiin tehokkaasti. Jotenkin tässä tuo progeilu toimi paremmin kuin tuossa ekaksi arvostelemassani, tarkoitan lähinnä sovituksellista puolta, soitto kyllä soi molemmissa hienosti. Myös laulussa oli nyt enemmän nyansseja mikä piti homman tuoreena. Tämä on kyllä niitä biisejä joista ei selviä yhdellä kuuntelukerralla, sen verran paljon materiaalia.

Ah kun tämä karjunta alkaa. Melkeen tulee housuun :D

Aika kuuntelukokemus!

Kyllähän tässä selvästi oli taitoa soittajilla ja hyviä juttuja oltiin löydetty. Itse en vaan niin kova black metallin ystävä ole, että olisin tästä sen erityisemmin pitänyt. Teiltä kyllä löytyy potentiaalia päästä urallanne eteenpäin. Progejutuista tykkäsin tässä eniten, muuten ei erityisemmin kolahtanut. Biisi on puuduttavan pitkä, vaikka osiota löytyy moneksikin. Kuuntelukokemus kääntyi tylsän puolelle puolen välin jälkeen. Mahtipontisuutta tästä löytyi vaikka muille jaettavaksi!

Sellainenpa tuli vielä mieleen, että kaikujen lisääminen soittimiin (lähinnä orkesteriosuuksissa) toisi tiettyä aitoutta ja tilantuntua. Sitä jylhyyttä mihin ainakin alussa on ilmeisesti pyritty.

Alun orkestraatiossa on paljon hyviä ideoita, harmi että tietokoneilla ne on todella, todella vaikeaa toteuttaa luonnollisen kuuloisesti. Usein niissä myös sorrutaan aivan hemmetin korneihin ja helpopihin ratkaisuihin, mutta tässä ei ole onneksi siihen sudenkuoppaan astuttu. Kun blakkisvokaalit alkoi, olin aluksi vähän ihmeissäni. Mä kun odotin vähän erilaista, mutta enpä osaisi kuvitella tätä puhtaalla laululla enää. Biisin nimi kuvaa kyllä hyvin biisiä. Ainoa mistä oikeasti en pidä, on sahaleadilla vedetty synasoolo. Se ei vaan natsaa biisin tunnelman kanssa, ei sitten millään. :-P Muuten tosi hyvä veto!

Poukkoillakin saa jos sen tekee hyvin.
Ehkä hieman vähemmän progea & enemmän aggressiivisuutta peliin (lähinnä laulun suhteen) ni johan potkii munille!

Tilasinpa tuossa äskettäin teidän edelliset demotukset kun niin halvalla lähti.
Lisää ostamisen arvoista matskua markkinoille!

Varsin hieno kappale kaikin kaikkiaan. Kappale on mukava sekoitus kaikenlaista: meshuggahia, opethia, dream theateria ja kaikenmoista muuta. Toisaalta tässä toteutuksessa olisi ollut vielä jonkin verran hiomista, sillä kappaleessa toistui samat elementit moneen otteeseen melko selkeästi ja se häiritsi jonkun verran. Kappale on hienosti soitettu kyllä, sen voin sanoa.

Kaikesta huolimatta persoonallista tavaraa tämä on ja mukava että tällaisia löytyy.

Miksauksesta sen verran että ensimmäiseksi neuvoisin ottamaan vähän lisää tilantuntua reverbeillä (varsinkin pizzicatot ja vaskisoittimet siivouskomerotason akustiikkatasolla eivät kuulosta kovinkaan jylhältä tai ylipäätään millään tasolla hyvältä) ja muutenkin muovisuutta saisi vähentää reilusti käyttämällä filtterointia ja efektejä reilummin. Kappale tuntuu näin nopeasti arvioituna nojaavan jonkun verran (pomppii sietokyvyn rajoilla, onko se liiallista) Symphony X:mäiseen itsetarkoitukselliseen teknisyyteen, jonka persoonallisuustasosta voidaan olla melkoisen montaa mieltä.

Laulu toimii välillä erinomaisesti mutta sortuu parissa kohtaan tragikoomiseen ulvontaan, toisaalta raivokkaasta eläytymisestä ja yleistekniikasta tulee reilusti plussaa. Synasoolo muistuttaa jotain häiritsevää semi-ripoffia Images and Wordsin aikaisesta Dream Theaterista. Kappalerakenne on poukkoileva ja asteen verran kuin amatöörimäinen, erillisistä osista kasattu kokonaisuus, jossa ei olla siirtymävaiheisiin uhrattu välillä edes fillinpoikasta. Mutta ei huolta, tämä seikka voidaan (jälleen kerran) upottaa äärettömään progen suohon eli tulkinnanvaraisuuteen, taiteellisuuteen ja "äärettömän älylliseen musiikkiin". Muutenkin nämä "yli viiden minuutin mestariteokset" alkavat olla progemetallin ärsyttävimpiin kuuluva klisee.

Nyt kun olen mollannut kappalettanne, siirtykäämme hyviin puoliin. Ensimmäisenä pintaan nousee melkoisen kovatasoinen soittotaito, joka nyt tietty tälle genrelle on äärimmäisen ominaista. Toiseksi, oli kappaleen rakenne kuinka kömpelö tahansa, sävellyksessä ja opettelussa on vaivaa nähty. Varsinkin rumpalille pisteet kotiin skarpista ja dynaamisesta kalvon- ja pellinpieksennästä.

Vielä yksi juttu. Pains me to say this, mutta tämä ei ole omaperäistä. Sori jätkät. Kaipaatte jotain muutakin originellia kosketusta musiikkiinne kuin kahden genren omituinen (ja välistä harmillisen tyylitajuton) fuusio, koska hyvätkin ideat saa sössittyä huonolla toteutuksella.

Nyt kun luen arvosteluani niin taisin kyllä olla vähän rankempi sanoissani kuin olin tarkoittanut mutta pistetään se kellonajan piikkiin. Teissä on aivan valtavasti potentiaalia, ottakaa hieman nöyrempi asenne musiikkia kohtaan, vähentäkää itsetarkoituksellista progeilua ja minä uskaltaisin väittää että teistä voisi tulla jotain todella loistavaa. Jatkakaa ihmeessä, odotan uutta matskua.

PS. Ette kai tosissanne ole nimenneet demoanne Progressively Aggressiveksi?