Uuden leffaprojektimme Riga Mortis theme. Pientä kunnianosoitusta Fabio Frizzin, City of the Living Dead (ohjaus Lucio Fulci) tunnarille.

Tunnelmointia...

Testattu ja kerätty pari kivaa saundia yhteen pötköön pitkästä nauhoituksesta...

Pikkuinen synapulputus. Riga Mortis leffaprojektissa tämäkin. Pientä kunnianosoitusta Goblin yhtyeelle ja kasarimusalle.

Riga Mortis leffasta tämäkin renkutus...

Valmistaudutaan toimintakohtaukseen... ja tuumasta toimeen ja zombeja paloiksi ja pinoon!

Epäluulo ja tuska. Kun olet valmis leijumaan pimeydessä kartanon yli suurelle järvelle, jonka rannoilla yksisarviset käyvät tyydyttämässä janoaan...

Pelkotila. Tuli seuraa häntä. Pääseekö se hänen sisälleen. Tunkeilija. Päässä pätkii jiihaaa...

Pienet puusta rakennetut ihmiset tekevät urakalla töitä kun heidän keskellään virtaa virta, jossa ui silmäpareja... nämä antavat ja sanelevat käskyt. Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin paiskia töitä sormet verillä. Mutta sitten kallionseinämään aukeaa käytävä, joka johtaa vehreään laaksoon jossa siivekkäät kalat nauttivat eväistään. Iso juures halkeaa ja alkaa hedelmöittää naispuolisia puuihmisiä. Tästä alkaa uusi sukupolvi. Mutta miten käykään kun silmä puhkeaa ja siitä kantautuu ilmoille kaameaakin kaameampi huuto, joka saa mammutin äänihuulet irtoamaan kohtalokkaasti. Täten kuningatar nousee ja alkaa laulaa. Laulu on niin kirkasta, että se vuodattaa monien veren. Käydessä tätä taistelua voit olla varma, että et ole hereillä vielä tänään. Äänihoujakaisten orgiat... samainen vaippa laskeutuu laakson ylle ja saastuttaa miljoonat mielet. Näin kastraatio alkaa, viulujen soidessa hämärässä luolassa, jota asuttavat useat sienirihmastot. Täten he kasvattavat kasvejaan huoletta. Päivänvalo sarastaa jo... oletko hereillä?

Seuraavaan hetkeen hän astuu. Nauttii hetkellisesti unestaan. Salainen portti ei ollu auki. Avain ei sopinut lukkoon. Nyt hän päättää hillitä itsensä. Koskee viattoman hellästi sileää pintaa. Tämän jälkeen kaukainen tähti räjähti, kuu syttyi palamaan. Lähellä aurinkoa, sitä melkein koskenut raaja, alkoi sulaa kuplien. Lattiamatot näyttivät liikkuvan kiemurelleen pitkin tämän selkää. Aivan lähellä niskaa, koskien hiuksia. Valkoisessa hunnussa käveli kohti vesiputouksen reunaa. Näki sieltä kaiken. Kun puut tuulessa liikehtivät, on mieli raukea. Sappineste valui säärtänsä pitkin. Puro, joka päättyy aina.

"Laulu" on omistettu Niko Palomäelle, joka on tehnyt hyväksemme niin monia uhrauksia elämänsä aikana...
(Vedetty tahallaan nuotinvierestä ja huonosti. Tämä symbolisoi arvostustamme Niko Palomäkeä kohtaan...). "Laulu" esiintyy myös leffassa Riga Mortis.