Osallistuminen Muusikoiden.netin sävellyskilpailuun #20 Marc-Antoine Charpentierin Te Deumin preludin teemalla, joka on tunnettu Eurovision tunnuksena. Äänitys päivitetty 30.11.

Juosten kustu soundtrack erittäin monotonisella melodialla ja oudolla rytmillä.

Sopivasti lo-fi pätkä impressionistista variaatiota pääteemasta 5/4-tahtilajilla.

Sinfoniaorkesteri aloittaa soiton matalalta ja hiljaa.

Kevyet käyrätorvifanfaarit staccatona.

Keskivaiheilla harppu pääsee vauhtiin patarumpujen, tamburiinin ja lautasten säestyksellä, pysyen kuitenkin epämääräisesti puupuhaltimien taustalla.

Kontrafagottisoolo. Eksoottinen rytmi syntyy kontrabassoja rummuttaen.

Ajattelin tämän ikään kuin alkusoitoksi seuraavalle, mutta ehkä se ei toimikaan.

Projektin sydän.

Käyrätorvet ja tuuba huokailevat kaihomielisesti.

Impressionistista vesimusiikkia pianolla.

Orkestrointia.

Säv. 1996.

5/8 on ihan mahdollinen mutta jostain syystä harvinainen tahtilaji.

Viimeksi yritin toimittaa tämän osan joulukuussa 2007. Nyt on vähemmän virheitä.

Osallistuminen Muusikoiden.netin sävellyskilpailuun #17.

Säv. 2005, sov. 2008 riitasointukilpailuun. Ei samaa sointua kahdesti.
http://www.mikseri.net/forum/thread/840179.php

Jean Sibeliuksen tyyliin. Osallistuminen Muusikoiden.netin sävellyskilpailuun #19.

Osallistuminen Muusikoiden.netin sävellyskilpailuun #14 pianoimprovisaatiolla

00.00 Sininen planeettamme
02.49 Jäähyllystä irtoaa jäävuori
03.20 Jäälautta merellä
04.00 Kinahmin muassa syvyyksiin ja takaisin pinnalle
04.36 Haihtuminen pilviin
05.49 Sade
06.25 Jokilaaksossa tulvii
07.16 Takaisin mereen ja ulapalle
08.47 Muutoksia luonnonvoimissa
09.58 Ihmisten havahtuminen
12.04 Arvoituksellinen tulevaisuus

Tuulahdus kalevalaista kansallisromantiikkaa. Tahtilaji 11/8.

Lapsellinen lapsen laulu
san. Pehr Ticklén, 1829

Nuku, nuku, lapsukainen!
Levähä levon ajalla -
Viel' on tyven tuuvitella
Satamasa suojasesa.
Eivät huolet herättele
Äitin helmasa hyväsä;
Eivät viettele valehet
Isän polvella ilosen.
Mutt' on myrsky kuuluvisa
Meren mentävän selällä;
Jo on Aalto näkyvisä
Suulla sataman sulosen.
Minä laulan lapselleni
Ettei kuulusi kohina,
Eikä hyöky herättäsi
Huolten pahalta perältä.

Nuku vielä, pienoseni!
Viel' on lepoa vähäsen;
Viel' on äiti laulamasa
Lapsen kätkyen sivulla;
Vielä isä kattomasa
Koti kartanon kaluja.
Mutt on selkä souvettava,
Kerran mentävä merelle,
Joll' ei tunnu toisen jälki
Eikä entiset johata.
Oman onnesi nojasa
Kiikut siellä sinne, tänne;
Menet myrskyn vietävänä,
Tuulen tuuviteltavana.
Huolten henki purjehisa,
Valehen väki peräsä.

Vaan on tähti taivahalla,
Viitta kirkas kiiltämäsä;
Sitä silmällä pitele!
Sitä silmällä pitele!
Jos sen pilvet peittäsivät
Pahan ilman pauhatesa,
Eli valet viettelisi
Hahtes harhalle polulle,
Taasen ilman ylettyä,
Hattaroitten hajottua,
Käännä kulkus oikiahan,
Keulasi matkan mukahan,
Ettäs sinne ennättäsit,
Pääsisit pahasta säästä,
Kuhun on isäsi mennyt,
Äitis ennen ennättänyt.

Siellä nukut nurmen alla,
Levähät väsyttyäsi,
Meren mentävän takana,
Tuolla puolen pahan salmen.
Siellä Tuoni tuuvittaapi,
Lepo laulaapi sinulle:
"Nuku, nuku, nurmen alla,
Levähä väsyttyäsi!
Kyllä Herra herättääpi
Luodun lapsensa lovesta
Isinensä, äitinensä,
Paremman elon ilohon,
Kusa virret viisahammat,
Laulut laitetut paremmat."
Nuku, nuku, lapsukainen!
Levähä levon ajalla.

Klips klips ;D

VANHA, LO-FI. Haiskahtaa faraon sarkofagilta. Säv. 1995-1996. Kärsii konemaisuudesta.