Upea piisi, kaikin puolin. Hienoja melodioita, virheetöntä soittoa ja laulajasetä osasi rytmittää dialogin/laulun upeasti. Etäisiä mielikuvia Flamman "Narrien yö" Näytelmään.

Makee!

Täähän toimii! Alkaa ainakin kivasti mukavalla laululla. Sooloilu on hauskaa ja aika omaperäistä. Rummut taustalla ovat hyvät ja tuovat biisiin kivaa groovea (en uskoisi muuten sanovani noin rumpukoneesta).
En juuri kuuntele tämäntyylistä musiikkia, joten en voi juuri antaa rakentavaa palautetta, mutta tämä groovaa ihmeen hyvin ja silti rauhallisesti.
En tiedä, miksi mutta jostain syystä minulle tulee tästä biisistä mieleen Sinkkuelämää-sarja. Tiedä sitten...

Hyvä yhdistelmä erilaisia instrumentteja. Tykkäsin tästä. Ainoo huono puoli on että toi kitarajuttu kuulostaa joltain kuluneelta rautalankabiisiltä. Mutta kyllä sen kestää ja se sopii kyllä ihan hyvin tähän.

Toimii ku tauti! Biisissä on arvauksei mukaan onnistuttu tavoitellun fiiliksen saavuttamisessa. Hyvä musa jättää hipaisua syvemmän jäljen kuulijaansa.Hard work city teki sen mulle.

Ui vittu.

Kun kuulin ekaa kertaa Hedocentric-levystä, en ollut niin kauheen innoissani. Se joku träkki jossa fiittasi Effekt tuli tsekkailtua, muuten jäi katsastamatta.

Siis ei helvetti miten loistava biisi. Mitään osaa tästä biisistä ei voi olla arvostamatta. Soi repeatilla. Vokaalit, kitarat, koneiset rumpusoundit, kaikki. Ihan vitun mahtavaa tunnelmointia. Kaikki nuo soolot, likaisuus, pornosyntsat. Varsinkin tuo vokaalien saundi on jotain niin uskomattoman hienoa.

En ymmärrä, miksi niin monet on valittaneet rummuista, musta ne on ihan täydelliset. Kontrastia muuten retrolle soitannalle. Täydellistä soundtrackimusiikkia. Pitänee latailla koko Hedocentric ja tsiikata muutkin biisit. <3.

Tätä pitääkin sulatella hetki, sen verran monta soppaa on tässä yhdistetty. Tremolokitara on ainakin aivan loistava ja voi herranjestas tota iskelmä(?!)-välikettä! Se vie tän biisin hetkeksi aivan eri maisemiin - aavikon hylätyltä bensa-asemalta linja-autoaseman tupakansavuiselle tanssilattialle.

Suunnilleen ainut asia mikä häiritsee on noi monotoniset rummut. Jotain perkussiota vaikka lisäkkeeksi tai jotain. Tossa iskelmäkohdassa ne toki hieman gruuvaa mukana mutta muuten jotain vaihtelua kaipaisin.

Täytynee taas fanittaa. Varsinainen fanituspäivä ;)

Alkaa hyvin. Tästä tulee vähän Gorillazin Feel Good Inc.-biisi mieleen tästä alusta. Rautalankameininki noissa kitaroissa. Tykkään kyllä. Vähän tällainen lattarimeininki tässä on alusta loppuun. Vittu miten hyvä tää urkusoolo.. Todella ihkun kuuloista, olisi saanut jatkua pidempäänkin. Biisi on hyvä, yhtenäinen paketti, eikä tästä oikeastaan puutu yhtään mitään. Fanitan.

Näyttämö, jolla kohtaavat nuhjuiset, henkisesti turtuneet satamarahtarit nihkeine palkkoineen, sukupuuton partaalla taiteileva suvinen tanssilavaromantiikka, hämyiset, pitkiin beigeihin takkeihin verhoutuneet sherlockholmesit, rahiseva jukeboksi hämäläisen räkälän nurkassa, joka vaivoin erottuu syvänsinisen savumeren läpi tiskille. Kuten edellä on jo kehuttu, jokseenkin epätavallisten elementtien yhdistely toimii varsin kiitettävästi, ja tämä onnistunut, originaali sillisalaatti on heti luettava yhdeksi biisin huomattavimmista ansioista. Biisi erottuu massasta ilahduttavasti, ei niinkään musiikillisesti, vaan äänipoliittisesti (tai jotain...). Tosin kuin näemmä moni muu, en itse marmattaisi rummuista. Tietysti se riippuu siitä, mitä yleensä musiikilta tai juuri tämäntapaisilta biiseiltä odottaa tai mitä niiltä hakee; minä en mitenkään vaistomaisesti kiinnitä huomiota heti rytmisoittimiin, ellei estradia nimenomaan povata niille. Minun korviini tässä rumpujen funktio on upota taustalle ja vain tukea pohjalla junnaavaa perusrytmiä, kun valonheittimissä paistattelee milloin 50-lukulainen Apache-rautalanka, milloin pornahtavat rhodesit. Aina pitää kuitenkin keksiä joku mussutuksen aihe. Skebat ovat kovin kliinisen kuuloisia, ikään kuin laiskasti soitettu. Etenkin rautalankamaiseen leadiin kaipaisi lähes yliampuvan repivää tulkintaa – sellaista kielten raiskausta plektralla kuin paukuttelisi henkseleitä. Poislukien tuo pari kertaa käytettävä variaatio, jossa hypätään g-molliin (kuulinko oikein?), fiilis on etäisesti kuin sieluttomat kuolleet soittaisivat. Tai sitten rockabilly-rytkyissä ja mauttomissa kesämekoissa tangoavat luurangot, kuin hervottomat marionetit – toimiihan se näinkin. Jos soitannan ei alunperinkään ollut määrä olla niin eloisan särmikästä ja nyansseilla kyllästettyä...? Miksauksesta ja kaikesta yhtään teknisemmästä en kykene inahtamaankaan, minä sunnuntaikuuntelija. Ja mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava. Eli pidän oraalikoloni sinetöitynä, kuuntelen biisin vielä pari kertaa ja lisään mentaaliseen almanakkaani merkinnän "eksy tälle artistisivulle vastaisuudessakin". Kiitos!

Älyttömän hienoja soundeja. Todella rauhoittava ja rento kokonaisuus. Tuli väkisinkin hyvälle tuulelle; ei sen aina tarvitse olla niin synkkää.

Synasoundit ja pienet yksityiskohdat tekivät kappaleesta vieläkin mielenkiintoisemman. Kitaran sooloilut ovat tosijees - sopivat kappaleen tunnelmaan ja tekevät tästä vieläkin enemmän tunnelmallisemman, tremoloefekti on aina jees. Ja hammondisoundi on aina herkkua korville. <3

Rumpusoundit olivat todella herkullisenkuuloiset. Ja ihan kevyesti mukana semmoista mafiajazz-meininkiä ja kaikkea siistiä, ei kuitenkaan mitään liian suoraselkäistä ja virallisen tylsää. Se on oikein hyvä homma.

Loistava kappale.