voksut kuulostaa irtonaiselta biisiin :( homma hallus ,ei moitittavaa

Eniten pidin tuosta 3:00 alkavasta kohdasta lauluineen, voiskohan tuo aaa-laulu laajentua samalla syntikkaääneksi stemmana , olis kiva efekti tuohon, eli tällänen heitto ehdotus. Ihan ok piisihän tämä on ja plussaa rauhallisuudesta.

Tunnelmallinen kappale. Laulaja hoitaa hommansa paremmin kuin hyvin. Myös mieslaulut tuovat mukavaa tunnelmaa naislaulun taustalle. Kaikinpuolin hyvin ammattitaitoista työtä.

*Makee alku biisissä, maalailua
*Laulajalla homma hanskassa, hyvä ettette olleet ylikaiuttaneet häntä
-Soundit ovat muutoin aika kädellään, eli tosi demomaiset ja balanssia ei ole ollenkaan.
-Tuntuu siltä, että biisi ei koskaan ala kunnolla.
-Ymmärrän kyllä mitä ootte hakeneet, mutta lähinnä soundien takia ja instrumenttien puuttessa (akkari,viulut,cello,huilu etc.) sitä ei oo saatu narulle.

Tässä genressä on vaikea kisata, mutta onnea matkaan!

Laulu on kuin jostain toisesta kappaleesta päälle liimattu. Ei istu kuvioon sitten millään. Sävellys on melko mitäänsanomaton, vaikka hieno tunnelma tässä kieltämättä on laulajattaren suorituksesta huolimatta. Ei varmaan yhden perheen (isä, äiti ja 1,8 lasta) molempien käsien ja jalkojen sormet ja varpaat riitä laskemaan monessako kappaleessa on laskeva A-G-F-E -kierto tai joku sama eri sävelestä. Toisessa osassa on jo jotain yritystä.

Tunnelma vallan mainio. Ehkä laulut olivat hieman liian pintaan jätetty, mutta olihan se kaunista laulantaa. Ehkä kauniisti laulavat naissolistit ovat vaan minulla jo hieman inflaatiota kärsineet, mutta vielä onneksi ei muualta sentään.

Hmm, nyt tajusin mitä post-rock tarkoittaa. Eli rockia ilman rockia ;) Mut joo, se genrevittuilusta.
Nätin kuuloinen ääni laulajalla. Fiilistelyksihän tuo meni, ja sellaisenaan ihan haikean ja surullisen oloista. Jossain erittäin syksyisessä leffassa vois toimia musiikkina.

Aa nyt tämä biisi on kommenttiringissä. Hassua kun tulee vastaan biisi jota on jo kuunnellut aika reilusti. Parista ensisekunnista tulee jostain syystä mieleen Carmina Burana ja sen jälkeen tuleva kitarasoundi on ihan kuin Wolves in the Throne Roomin tokan levyn ekan biisin alku.(tosin se tuskin on ensimmäinen bändi joka tuollaista on käyttänyt...)

Suht pelkistetty alku on hyvä, vaikka eniten teiltä iskeekin ne extaasimaiset tuplakitaraäänivallit. Biisin loppupuoli, jossa rummut ja toinen kitara tulee mukaan on mielestäni kuitenkin parempi. Olisin itse leikannut pikkasen minimalistista kitarointia pois. Tavallaan olisi ollut kiva jos itse biisi ei olisi alkanut niin nopeasti, kun nyt tämä on suurimmaksi osaksi samaa kitaramelodiaa.

On tämäkin kuitenkin hyvä ja alotusbiisiksi sopii kyllä vähän rauhallismepi kappale, joka ikäänkuin johdattaa levyn äänimaailmaan.

Mainiosti rakennettu biisi. Sävellys ei huimaa päätä, mutta saa silti hyväksyntäni. Sovitus sen sijaan onkin aika mielikuivtuksellinen. Erinomainen laulaja olisi ansainnut huomattavasti paremman saundin. Tykkäsin.

Joo. Edelleen tykkään! Kiitti. Olen suhteellisen mielissäni tästä kokonaisuudesta.