Helvetin hyvä biisi!

No kannatti tsekata tätä vanhempaa tuotantoa, kivat sävärit heitti tuonne 90-luvun puolenväliin ja loistavan King´s X.n levyn Dogmanin tunnelmiin. Laulu on hauskalla tavalla hiukka Wyldeä ja hyppysellinen Gillania, todella siis osataan oldshcooltyyliin laulaa, ei mitään angstista ininää. Biisissä mennään aika tasaisesti kokomitallaan, pari himmailempaa kohtaa ehkäpä olisi hiukka keventänyt otetta... Biisi rullaa kuitenkin ja nostalgiasyistä varsinkin dikkailen syvästi!

Tekemisen meiningin kuulee heti alkulyönneistä. Kypsä ja harmoninen kokonaisesitys seuraa koko kappaleen matkan mukana. Silverinen yksi vahvimpia osa-alueita, melkoisen messevä laulupuoli, toimii tässäkin versiossa erinomaisesti. Vokaalit tuovat biisiin oikean laadun tuntua, ja vaikka biisi on täynnä hyvää musiikillista osaamista, niin vokaalipuoli vain iskee ja kovaa. Musiikillisesti biisi tarjoilee mukavan lennokasta hardrockia, ja paikka paikoin olin löytäväni Kyyrian haivenia biisin joukosta. Se ei ole lainkaan huono homma, sillä Kyyria poistuminen jätti melkoisen aukon suomaliseen rock-skeneen omasta mielestäni. Silverinea muuten pukee tämä hieman hevahtampi tyyli kuin mitä aikaisempi tuotanto edusti. Olen siitä tainut joskus jo sanoakin, mutta sanotaan se uudestaan. Biisi ei ehkä ole mikään maailman erikoisin rutistus, mutta omaan makuun tässä oli koukkua ja iskevyyttä ihan tarpeeksi, mikä perusrokkiin tulee. Toteutus on kiitettävää tasoa, biisi toimii kaikilla osa-alueilla ja tämän jälkeen jää vain kaipaamaan lisää samanlaista äänitaidetta. Mitenkäs se livepuoli - veikkaan, että tämä kuulostaa erittäin hyvältä elävänä mushiikkina!
kk

Taas on asiallista meininkiä. Laulu voisi olla millin hiljemmalla (viialsuta...). Kitarasoudi erittäin kohdillaan. Biisi kulkee asiallisesti, jotain stemma-osastoa voisi ehkä olla kehissä enemmän? Vaikee sanoo... Toimii anyway.