Jos Stam1naa ja Murenaa ei olis ollutkaan, tämäkin olisi ihan kivan omaperäisen kuuloista. Laulu varsinkin on nyt hivenen pöllityn kuuloinen kaikkine maneereineen. Ihan jämäkät soundit, tosin pikkasen tuhruiset. Soitto kulkee. Nyt vain vähän miettimään, että mikä se nyt on se teidän juttu. Hyvä aihio muuten.

omassa kategoriassa varmasti huippu,mut ei kiitti mulle nappaa,

jebu, tä on tätä genreä et pitäs kuunnella noin 50 kertaa biisi et sais sanoista selvää joten en siihen puutu ;) laadulta kuulostaa mut laulajan ääneen kaipais hiukka enemmän särmää

Aivan vitun vitun mahtava biisi, Stam1na puskee ehottomasti mieleen joka on bändeistä parahimpia, mutta erottavia tekijöitä löytyy myöskin. Laulajalla pikkuriikkisen verran varaa parantaa, miksaus ja äänitys on biisissä todella hyvä

jaha, kuhmoon mennään taas huolella. en edes tiedä missä kuhmo on, mutta ilmeisesti lähempänä epätoivoa kuin toivoa.

paremmalla miksauksella ja kunnon tuottaja tähän niin se voisi iskeä kuin haarukka mummoon:D bändi veti ihan mallikkaasti omat juttunsa

Ihan timminkuuloista menoa. Stam1nahan tästä aika voimaakkasti tulee mieleen. Silti eroakin tuohon bändiin on ihan kivasti. Ehkä kuitenkin voisi vielä yrittää tuota omaa juttua terävöittää, mutta kumminkin yleisesti ottaen vallan kelpoa.

Sakaran bändien jalanjäljissä mennään edelleen. Tässä on paljon juttuja joista tykkään, reipas tempo, monipuolisia riffejä, sopivan äkäinen huuto. Vähän turhan modernia ja liian pitkä biisi henkilökohtaisiin mieltymyksiin.

Kitarasoundi on sen verran scoopattu, ettei riffeistä saa kauhean hyvin selvää. Se on harmi, koska niihin on selvästi käytetty vaivaa.

Kun ei Stam1naa ole tullut ikinä muutamaa sinkkubiisiä enempää kuunneltua, niin hankala sanoa miten suoraa rippausta tämä kokonaisuudessaan on. Mielleyhtymät ovat joka tapauksessa helvetin vahvat sinne päin, eli omaa ilmettä tämä vielä kaipaisi. (Jos johonkin suuntaan lähdette konseptia muuttamaan, niin haluaisin kuulla mielummin Mastodonia kuin Stam1nan/SOADin rippausta progethrashin kontekstissa, mielummin 70-lukua kuin ysäriä..)

Piisin tempo on mysertävä ja artikulaatio ja tekstin sisältö jää vähän epäselväksi. Raivoisaa ja jyräävää menoa ja tuo oikeaan kaiuttimeen kitaran miksaminen oli hauska yksityiskohta. Soitannassa paljon hyvää ja hyvin pysytte tässä kiivastahtisessa vedossa timessä.

Alku lähtee ainakin kiintoisasti liikkeelle. Ehkä tuo tuo jollain tapaa S.O.A.D:n mieleen, mikä on aina plussaa. Joskin homma uhkaa kaatua paikoin kaoottisuuteen. Laulaja sortuu vähän yliyrittämisen. Rauhallinen osio tulee kiintoisasti esiin, mutta ei ehkä toimi kuitenkaan. Lopun tiluttelu on ihan hyvää, mutta paikoin myös jotenkin päätöntä. Kokonaisuutena kiintoisa idea, mutta ei ihan täysin iske.