Kuulin tämän biisin ensimmäisen kerran Alternative Partyillä, missä näytettiin Breakpoint 2005-invitaatio isolta screeniltä. Vuosiin en ole nauttinut mistään PC-demosta niin paljon, ja demon kruunasi varsinkin loistava soundtrack. Halusin tietää, kuka on biisin takana. Partyjen jälkeen unohdin koko demon hetkeksi, kunnes juuri äsken se muistui taas mieleen. Pouetin kautta löytyikin sitten linkki tänne.

Laitoin stereot isommalle ja biisin soimaan. Sitten se alkoi. Kylmiä väristyksiä, iho kananlihalle, hyvänolontunnetta, spontaania naurua, rytmillisiä pakkoliikkeitä, radioaktiivisuutta, reiviä, kaasunaamareita. Olo, että on pakko päästä ränsistyneeseen tehdashalliin savun ja 2000 muun reivaajan keskelle hytkymään strobojen tahdistaessa elintoimintoja. Unohtamaan itsensä, muuttumaan biomekaaniseksi koneeksi, syntymään uudelleen. Tuntemaan sen kaiken todellisen rakkauden, joka tässä epäinhimillisessä maailmassa yritetään tukahduttaa, mutta josta musiikin keinoin on mahdollista nauttia edes pienen palan kerrallaan. Tuntemaan kuuluvansa joukkoon.

Kiitos sinulle.

Aikas uskollinen ko. aikakauden saundille. Guruu.