Oijoijoi, legendaariset muistot. Muisti ne legendaariset nauhotussäädöt ja tavan. Että ihan näin. Tämän nauhoittamisen muistaa parhaiten noista vanhemmista.

Kappaleen kuuntelu, soolon aikana "Oijoijoi!"- huudahdus.

Mitä....en oo muka arvostellut tätä.
Kappale itsessään loistava.
Äänenlaatu saisi olla parempi mutta ei liian hyvä.

Voisin kommentoida tätä vielä enemmänkin, kun jostain kumman syystä kuuntelin tämän 10 kertaa peräkkäin.
Riffi jyrää, vaikka onkin vähän eri kohdassa rumpujen kanssa ajoittain, riffi on tosin erittäin tehokas!
Soolo on hyvä, koska tiedän, että se on täysin improvisoitu (ja täysin oikein).
Tuo kohta, jossa alkaa nk. manuaaliset rummut, niin kappale pääsee todelliseen elementtiinsä.
Aivan loistavaa.

Melkoisen nopea doomiksi mutta riffi on todella synkkä ja se vetää kyllä tuonne doomin puolelle.
Skitta ja rummut jäävät hieman voksujen alle.
Biisinä yllättävänkin toimiva...Toisaalta itse diggailen juuri tälläisistä simppeleistä jyräriffeistä jonka päälle syljetään vihaisia vokaaleita.

Loistavaa asennetta!

Kitara tulee vähän jälkijunassa rumpuihin nähden, timing-ongelmat ovat selvästi kuultavissa mutta treenillähän moisesta selviää. Soolo on kohtalaisen korviarepivää kuultavaa, ei pelkästään soittovirheiden vuoksi. Miksaustasossa näyttävät sekä kitarat jäävän jonnekin alemman keskialueen ja unohduksen väliin ja vokaalit taas tulevat esiin rasittavasti liialti ylempään keskialueeseen (1,5-5 khz) painottaen. Rakenne ei ole niin paha, mutta kappale viestii sitä että harjoitusta sen soittimen ja miksaamisen kanssa tarvitaan vielä. Tai sitten vain enemmän ottoja. Ei ekalla purkkiin ole kauhean hyvä ratkaisu ellei kyse ole improvisaatiosta johon taas vaaditaan jo paljon soittotaitoa.