Olin minä lähdös kerran reissuun, sitten minä huomasin, kun jotakin tuumasin. Että multa puuttuu jotai hyvin tärkeää, sillä ilman sitä en voi päästä minä lähtemään.

Lippuhan se multa silloin puuttui, sadan euron hinnalla voisin tämän hankkia. Utsjokeen ja takaisin mä tällä pääsisin, jos omalla autollani sinne edestakas ajaisin!

Eläkeläisii, työllistettiin niin, ei muuta tee kuin istu vaan, eikä edes osaa hommaansa.
”Alennusta en anna, kun et numeroita lappuun voi panna, oikeus sulta puuttuu, yhteiskunta nyt sulle suuttuu”

Niin siihen loppuikin, tämä reissu vaan, vaikkei ollut edes alullaan.
Ja niin kotiin takaisin, pariin arjen vaan, voi mua vähempikin vituttaa.

Kotipysäkille kun mä pääsin, päätin koittaa onnea, jos fortuna ois puolella.
Kaikki oli mennyt nyt jo niin päin mäntyä, että eikai tässä pahemmin voi enään käydä.

Lantit minä pistin automaattiin, pyöräytin mä hyrriä, hedelmien pyörteissä.
Voitin minä euron sekä ehkä toisenkin, olvin tolva kainalossa iloisena kotiin astelin.

Ja avasin, pullon jos toisenkin, kun tätä laulua kirjotin.
Inspiksen, lähteen tautisen, antoi mulle sen, heille maljaa nyt nostaen!

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu