Elämän elävyyttä koko ajan. Miksauksen omaperäisyyttä ei saa pitää vähäarvoisena, koska tällainen tyyli tuo lämpöä. Ei kaiken tarvitse olla aina samanlaista. Jos jotain muuttaisin, niin lisäisin pienen välikkeen vaikka ennen tokaa kertsiä, että rakenne vähän eläisi. Vaikka joku kummallinen synteettisen läpikuultava luritus, joka loisi ison kontrastin.

Toi rauhallisempi osuus on aika vaivaannuttavaa kuunneltavaa: rummut on liian jämäkät, liian kovalla ja kitarointi on kömpelöä, mutta sitten noi reippaammat osiot taas kuulostaa hemmetin hyviltä. Niissä on mukavan dynaamista soitantaa, ja saundi on kivan black metal -esque.