Puhaltimet skulaavat tosiaan keskenään. Tuuba on välillä vähän jäljessä muttei se menoa haittaa. Laulu on ehkä turhan rockimaista, pitäisi ehkä olla snadisti pehmeämpää niin menisi yksi yhteen muun tunnelman kanssa. Sooloilu on hyvää jälleen kerran. Klassinen lopetus toimii yllättävän hyvin.

Hyvältä kuulostaa nuo puhaltimet yhteen. Hyvänkuuloista improvisointia. Laulajan ääni on erittäin vahva ja juuri sellainen sopivan karhea. Oma suosikkini tässä biisikokonaisuudessa on tuo jokin kumma kielisoitin. Omatekemäni banjo kuulostaa vähän samalta. Se tuo tähän semmoisen lievästi abstraktin vaikutelman joka aluksi hämmästyttää, mutta loppua kohden sen ymmärtää kuuluvan kappaleeseen tasa-arvoisena soittimena.
Hauska kuulla vaihteeksi puhaltimilla soitettua bluesia!

ihan jyy