Mihin ihmemaahan olen eksynyt? Tämähän on uusi ulottuvuus, musiikillisesti. Mainiota meininkiä, Tom Waits, Nick Cave, Lou Reed sun muut voivat ottaa tästä mallia :) Ihanaa hämyä yöllistä hiippailua, ilman muuta yöllistä, ei päivällä tälla tavoin pysty hiipparoimaan. Iloinen porukka tekemässä ilolla musiikkia, nautinnollista.

Siis tässä on menoa!... Kunnon Blues meininki niin sitä pitää... Sairaan asiallinen meno!

Jahas, sitä on palattu takaisin amerikankieleen... Kivan karu, autenttinen ja alkukantainen soundi, jossa tosin laulu kuuluu jo pikkuisen liian heikosti. Mainion huuruisia fillejä.

Tämän teoksen pelastaa mun mielestä fiilis ja etenkin tää soundi. Tykkään varsinkin laulusoundista, joka ajoittain tuo mieleen pistepirkot. Kyllähän tätä ihan sujuvasti kuuntelee, mutta mitään varsinaista ideaa en tästä löytänyt... ehkei ollut tarkoituskaan? ;)

AAAAAH just sopivan räkästä menoa...Ei mitään ylimäärästä ja niin sen pitää ollakin...Toimii.

tässä kevät flunssassa kärvistellessä en voi kun kiittää teitä herroja siitä että aukaisitte mun tukkoset sieraimet tällä yksinkertaisella flunssalääkkkeellä nimeltänsä southern blues!KIITOS!

Arvaas mitä! Olin juuri Hennessyn kimpussa ja ajattelin Johnsonin Rooperttia , mutta en taran kimpussa , vaan maniska kourassa. Ja se hymy oli äärimmäisen levee. Tää kun alkoi, niin olinpa siinä samassa jo Roobertin kanssa tahguamassa kohti etelän maita etsiäkseni pari lintsarikänttyä mukaan driftaamaan pölyiseen AMtrakin heinävaunuun. Joo on etelää tää bluusi!

hieno blues, hyvä paketti

Erittäin whiskyn lemuista menoa... Esitys nousee omalla listallani yhtyeen parhaaseen tuotantoon. Kuitenkin, jostain syystä tällä kertaa kiinnitin huomiotajonkin verran myös ns. tekniseen tuottamiseen. Ts. laulun ja kompin balanssi olisi saanut mielestäni olla tasaisempi ja slaikkariosioiden myötä eetteriin lirvahtanut sihinä kiinnitti myös huomioni. Nämähän ovat aivan turhia detaljeja toisaalta tässä genressä, mutta tarttuivat kuitenkin mun antenneihin... tällasessa matskussa toimis jonkinlainen kokonaisuuden "ylikompressointi", niinkuin alkuperäisissäkin tuotoksissa voi kuulla, eli että laulu pudottaa muita instrumenttejä... nojoo menee turhaksi tekniseksi nypeltämiseksi. Tiivistän vielä ajatukseni fiilispuolelta; orkesterin parasta antia (parin muun rallin ohella).

täs on sitä sinistä transsia puhtaimmillaan/parhaimmillaan.

Hyvin kitara soi