Nuoruuden fiiliksiä ja heleitä skittoja hyväntuulisen poppiksen tahdissa.

"Nimmarit ja mirrin kuvat seiniin tuhrittiin.
Tupakit ja keskikaljat päälle nautittiin..."

Säv. San. Heinonen / Mäntynen

Onko päähänpotkittu luuseri vai oman elämänsä uhri, tai kenties jotain siltä väliltä?
No, joka tapauksessa aina on niitä joilla menee vielä huonommin.

Nöyrät kiitokset kaikille ensimmäisestä Top-40 sijoituksesta!
(Sijoitus 10. 8/2009.)

"Kenen elämä täällä nyt helppoa ois? Miksi elämä kaikille onnea tois?
Helpompaa se silti olla vois..."

Säv. San. Mäntynen

Tässä olen tavoitellut klassisen pop-balladin sävyjä pianon ja ison orkesterin säestyksellä. Modernit sovitus- ja soundiratkaisut on tarkoituksella jätetty pois ja pyritty palaamaan aikaan jolloin sellaiset nimet kuin vaikkapa Beatles ja Phil Spector tekivät jotain unohtumatonta. Toivottavasti olen onnistunut tavoittamaan edes hitusen niistä tunnelmista.

"Jälleen tyynyyn painan pään siihen jään kunnes poistun päältä maan.
Höyhensaareen laskeudun, siellä nään sinut aina uudestaan."

Säv. San. Mäntynen

Tällä kertaa vuorossa on taatusti jotain erilaista. Kyseessä on ralli vailla kohdeyleisöä. Nimittäin lastenlaulu jota ei voi soittaa lapsille. Mukana lisävärinä on ensimmäistä kertaa myös muitakin soittajia. Itse asiassa ns. hiekkalaatikkotuttuja naapuritaloista. Kiitokset heille, mukaville ihmisille!

Ai niin, tätä varten piti käydä ostamassa kaupasta halpa ukulele. Sen ääntä voi ihastella kertosäkeissä. Säestävänä pääsoittimena on kuitenkin oma ensimmäinen kitara!

"Tää on niin ja näin kaikki sattuu yllättäin, pieni sielukin voi lentää taivaaseen.
Ihan niin ja näin TV:stä sen äsken näin, joku nousi jälleen kyytiin viimeiseen."

Säv. San. Mäntynen

Viulu: Marika Lyly
Huilu: Markus Bäckman

Tästä on oikeastaan vaikea sanoa mitään erityistä. Vuorossa on pitkästä aikaa täysin kitaravetoinen biisi. Syntikat on pidetty kiinni ja ne on korvattu kuoroilla ja Morleyn spedulla.

"Elon merien laitamilla moni laiva kulkee tuuliajolla..."

Säv. Heinonen / San. Mäntynen

Tämä on biisi jota aloitin tekemään joskus 90-luvun puolenvälin vaiheilla mutta jäi keskeneräiseksi demoksi kun burn out vei miehen. Vaikkei syy ollutkaan tämän laulun niin vuosikymmen näköjään vierähti ennen kuin pystyin tarttumaan siihen uudestaan.

"Kun syksy, yö täynnä on pimeää mä tahdon kanssas kynttilän sytyttää,
ja kun varjot sen vartalos herättää mä tahdon kaiken hetkeksi pysäyttää."

Säv. San. Mäntynen

Suoraa kitararokkia. Tämä voisi olla vaikkapa nykyaikainen versio kaukokaipuuta käsittelevistä vanhoista iskelmistä. Tai no, oikeastaan tämä on suihkari-rokkia isän kädestä, ja pientä pilkettä kotiin sidotun tohvelisankarin haaveilevien silmien kulmissa. Joo, sitähän tämä on!

Kaikki skitat on vedetty puolen unitin kokoisen Rockman Sustainorin läpi. En tiedä mikä tuossa vehkeessä oikein viehättää. Ehkä se on vaan se ajaton rock-soundi ilman turhia kikkailuja.

"Silmät kuumaa naista zuumaa alla nousevan auringon.
Eksotiikkaa hetken huumaa alla silkkisen kimonon."

Säv. San. Mäntynen

Tämä kuuluu taas osastoon "musiikilliset syrjähypyt". Takana on ajatus miltä tuntuisi leikkiä Antti Tuiskun tuottajaa. Työstämisen edetessä biisi kuitenkin lipesi vähän sivuraiteille ja mukaan tuli mm. selloa ja haitaria.

Laulu on aika iskelmällinen ja kaivettu laatikon pohjalta tätä kokeilua varten. Joku voi ottaa tämän tosissaan ja toinen vaikka jonkinlaisena karikatyyrinä suomalaisesta musiikkiperinteestä.

"Olen ollut poissa liian kauan, poissa itseltänikin..."

Säv. San. Mäntynen

Nyt tanssitaan! Tässä tulee rokkimiehen kevytmielinen ja kevytkenkäinen syrjähyppy tanssimusan puolelle.

Tämän nytkyttelyn tarkoituksena on kokeilla kuinka tällaisen tyylilajin tuottaminen luonnistuu vanhemman polven kepittäjältä. Tämä on alunperin kaverin rokkibiisi jota tuli aikanaan soitettua Pop Co. bändin kanssa. (Aivan kuten tuo Hän elää.) Viilasin muutamaa riimiä, venytin kertsiä, kirjoitin välispiikin ja sovitin biisin täysin uusiksi.

Latauksia jo yli 10 000! Eihän tässä näin pitänyt käydä. Mä kun luulin olevani tavallinen rock-jannu.

"Kuin kohtalon kulkuri, sielujen kapteeni, minä matkaa teen kanssa tähtien..."

Säv. San. Heinonen

(Kiitokset Jaanalle kuulutuksesta!)

Aika haikea mutta myös toiveikas omistuslaulu tutulle joka menetti vuosia sairastaneen puolisonsa juuri kevään kynnyksellä.

Biisi myötäilee viime vuosisadan puolenvälin vanhaa iskelmäperinnettä. Melodiasta on itsellä vähän kaksijakoiset fiilikset. Se on hyvin suomalaisen ja jotenkin tutun kuuloinen. Sävellysvaiheessa se taipuilikin useampaan eri suuntaan kuulostaen aina yhtä tutulta. No, biisi puhukoon puolestaan ja plagiointisyytökset voi laittaa tuohon kommentteihin.

"Kun aikanaan sä huomaat kevät saapuu ja luonto auringosta uutta voimaa saa
mä toivon vaan, et' heräät vielä aamuun ja olet nuppu jota valo koskettaa."

Säv. San. Mäntynen

Tämä kahden minuutin hölkkäpoppis jakaa varmasti kuulijat kahteen ryhmään.

Biisissä on käytetty apuna erilaisia softapohjaisia virtuaalisoittajia kuten Band In a Boxia. Tarkoitus on ollut tsekata kuinka valmista kamaa saa aikaiseksi mahdollisimman vähällä oikealla soittamisella. Jopa laulustemmakin on kokonaan prosessoitu alkuperäisestä.

"Miks' en sua vielä saa, enkä ihoasi koskettaa.
Sä olet mun aavenainen joka öisin mut uniin tuudittaa..."

Säv. San. Mäntynen

Vilpittömän hyväntuulinen ja elämän makuinen rokkituuttaus kaikesta pienestä ympärillä tapahtuvasta.

"Elämän tivolissa on klovnille paikka aina,
vaik' joskus pahalta tuntuu hakee pullo perjantaina..."

Säv. San. Heinonen

Letkeästi rokkaava sympaattinen poppis. Sekoitus perinteistä kitararokkia ja modernimpaa syntikkasoundia. Ehkä tää on vähän hassu veto, mutta minkäs teet kun biisi päähän putkahtaa...

"Kunpa jaksaisit vielä mua odottaa, mä tulen salaman siivillä.
Kai uskottavuuden voi kadottaa samalla tekstiviestillä:
Mä olen myöhässä taas."

Säv. San. Mäntynen