En muista koska olisin viimeksi näin positiivisesti yllättynyt jostain kappaleesta. Perusoletus tietenkin oli, että soundipuoli olisi pierupaskantamista, mutta EI! Kaikinpuolin todella hyvät ja tähän sopivat soundit. Erityisesti mieltä lämmitti basson erottuvuus, kitaran puhtaat osuudet joissa ei oltu pelätty kaiun käyttöä, ambienssi ja yleisäänimaailman tuhtius.

Lyriikat ehti lukea jo pariin otteeseen ennen kuin laulu alkoi, ja vähän jo etukäteen jännittikin, mitä sieltä mahtaa tulla. Vokalisointi oli kyllä sitten pienoinen pettymys. Niin kuin gurthnar ylempänä jo sanoikin, kokonaisuuden heikoin lenkki. Ehkä oli yritetty vähän liikaa? Tai siltä ainakin minun korvaan kuulosti. Lyriikat tosin osuivat ja upposivat.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin oli todella nopea 14-minuuttinen, joka ei jättänyt täälläkään kylmäksi. Rohkea veto tehdä noinkin yksinkertaisia riffejä ja toistaa niitä miltei liiaksi asti. Hypnoottiseen yksinkertaisuuteen oli selkeästi pyritty ja siinä onnistuttiin hyvin. Vielä täytyy sanoa, että muutamista kitarajutuista tuli mieleen oma ulosantini. Eipä ole aikaisemmin tullut tämmöisiä mielleyhtymiä.

Aivan uusien tuulien tuiverrus tästä kuitenkin puhkui ja kokonaisuus ei jättänyt kylmäksi.

Tässä kyllä onnistutaan salakavalasti tekemään tuoretta kamaa, vaikka ensialkuun syntyy vaikutelma jonkinlaisesta old-school retroilusta.
Biisistä tekee erityisen mielenkiintoisen päällisin puolin hyvällä tavalla monotoniset riffit, joihin kuitenkin laitettu yksityiskohtia ja koukkuja.

"Laulu" on kyllä tuolleen kivan alkutuskainen, mutta jää kokonaisuuden heikoimmaksi lenkiksi. Ilmaisusta tulee hieman turhan herkästi mieleen ne muutamat bändit tai levyt joilla laulu on toteutettu vastaavalla ulinalla (paremman sanan puutteessa). Mielestäni laulu kaipaisi jonkinlaista luovaa tuulahdusta, mikä on kyllä selvästi vaikuttanut biisin muuhun toteutukseen.

hyvä biisi tämä taitaa olla, mutta en voi sanoa varmaksi ennen kuin olen sen kuullut. Kuuntelen sitten paremmalla ajalla, että voin narista ja vittuilla jokaisesta kohdasta joka ei ole parempi kuin Under the Funeral Moon, Hordanes land tai Timeless Reign.

Parasta kuulemaani Panzerfaust -settiä niin biisin kuin soundienkin puolseta.
Ei löydy oikeastaan mitään narisemisen aihetta. Laulu on tässä ehkä eniten kysymyksiä herättävä juttu. Ei huono ratkaisu tämäkään silti.
Aika Shining meiningillä lähdetään liikenteeseen IMO.
Pitäisi kuunnella kymmeneen kertaan biisi putkeen, että pystyisi arivoimaan noiden suvantokohtien tarpeellisuuden. Eivät ainakaan toistaiseksi häiritse.
Joskus vaan tuppaa tulemaan sellainen fiilis, että onko tähän nyt lätkäisty tällanen kun ei olla muuten oikeen saatu hyvää riffiä soipimaan perään...
Toisaalta enpä minä normaalistikaan kuuntelemaani musiikkia näin tarkkaan anaalisoi joten kyllä tätä varsin onnistuneena biisinä voi pitää varsinkin siinä valossa kun tämä on näinkin pitkä.

Demoa odotellessa.

Ei valittamista. Parasta matskua mitä sulla täällä on. Puolen välin jälkeen olevat "suvannot" oisin ehkä miksannut hieman toisin, kitaraa molempiin kaiuttimiin. Nyt tuntui että fiilis hieman kärsi siitä, ainakin näin kuulokkeet päässä. Itse saan myös enemmän irti biiseistä jos näen sanat. varsinkin tän tyyppisessä vokalisoinnissa ois kiva maiskutella miten mikäkin sana on ulvastu.

no voi vittu!!!

Total support. Hankintaan menee kunhan ulostuu.

No johan nyt...piipahdin tänne ekan kerran valovuosiin,ja oitis vastaan tuli kunnon krapula biisi....
Äärettömän rujolla otteella toteutettua sielun riivaus musaa tässä...
Soundit ovat hiomattomalla tinkimättömyydella marinoituja....Tässä on sopivasti garagea yhdistettynä ambienttisiin trippisiivuihin,jotka ruuvaavat ruuvin kerrallaan kuulian raadeltuun synapsiin.....
Viimeistään vocaaliosuudet sen tekevät....Nimittäin vievät pahoinvoinnin tasolle,jossa porakone on mieto käsite....
Synaporinat tukevat tätä Sunnuntain hienoa mielialan vääntelyä....
Saatana...Kyllä tätä kuuntelee.

Pituus on teoksella melko eeppinen, mutta kyllä aika kului kuin nahkasiivillä kun kokonaisuus on näin taitavasti toteutettu. Soundeihin on pistetty ripaus modernimpaakin otetta, mutta lopputulos on silti vielä mukavan raaka, eli liikaa ei ole missään tapauksessa viilailtu. Vokaalit hieman yllättivät aluksi, mutta kappaleen edetessä niihin tottui ja ne sulautuivat loistavasti osaksi kokonaisuutta. Kiemuraisesta rakenteestaan huolimatta biisistä löytyy myös hyviä koukkuja, ja näin ollen biisin uudelleenkuunteluarvo säilyy vielä aikojen päähänkin. Tunnelmaltaan hyvin kylmä ja kolkko kappale, joka ei kuitenkaan kuuntelijaansa jätä kylmäksi.Erittäin vakuuttavaa näyttöä T.O.M.E.:lta.

minä kun jo luulin viimeksi että miksaukset ym. pilkun viilailut olisi ollut valmista tavaraa niin olinpahan vaihteeksi väärässä sen suhteen. kerta kerran jälkeen kuuntelu elämykset tämän suhteen vaan paranee. voisinpa jo valehtelematta alkaa väittämäänkin että nyt hivotaan sitä täydellisyyttä. yleisesti äänimaailma ei ole aivan niin rosoinen kuin ennen mutta vittujakos tuosta jos kuulostaa paremmalta. nuo riffit kautta tämän biisin alkaa olemaan omasta mielestä jo legendoja :D ja huomattava asia on tuo kitaroiden särö joka on melkoisen murskaava. siinäkin on jo parannuksia muun ohessa. niin kuin aikaisemminkin on tullut mainittua nuo puhtaat kitara osat ja muut ambientit kuulostaa myös loistavalta. jotain samaa fiilistä tämä herättää allekirjoittaneelle mitä shining esim; angst -självdestruktivitetsn emissare albumillaan vaikka kyseisiä vertailu kohtia en suoraan lähdekkään väittämään. kokonaisuudessaan nyt on kyllä jo niin tiukka paketti, että tässähän jo innolla odottaa milloinka lätty ilmestyy. se pitää nimittäin hankkia käpäliin jos vain köyhällä spurgulla raha riittää. arvosana tuskin lienee epäselvä(?).