istun tässä hetkessä kuin lintu häkissä
mun sydän varautuu sekä mieli latautuu
tahtoo ulos, mutta jaksaa odottaa
elämä mua rakastaa, vaikkei tilaa annakaan
mä pääsen pois, kuin syd
än dynamo ois
kun mä liikun niin mä loistan, päästä kaikki paskat poistan
ja mä nauran, nautin, juhlin ja mä oon
olemista rakastan, pirullekin hymyn suon
ja tauti leviää
kadun henki koskettaa
yöllä nuorta kulkijaa
se leviää
asfaltti on uneton
alkaa juoksu loputon
se leviää
pimeydessä kulkeneet
tuntee kasvot eksyneet
se leviää
näkee kansan synkkyyden
läpi päiden lasisten
maailma puollillaan vihaa sekä kadotusta
ei se läpi sulle mee koska sä tiedät mitä teet
sä annat palaa
sä annat liekin sammua
olet hiljaa kahleissa ja annat niiden murtua
ei se mitään, kun ryömitään ja horjutaan
kaikki joskus vaiheilee, ei se pahaa meille tee
vaan se koulii, opettaa ja antaa koukkuja
on tää kaunis maailma täynnä noita rotanloukkuja
ja tauti leviää
kadun henki koskettaa
yöllä nuorta kulkijaa
se leviää
asfaltti on uneton
alkaa juoksu loputon
se leviää
pimeydessä kulkeneet
tuntee kasvot eksyneet
se leviää
näkee kansan synkkyyden
läpi päiden lasisten
nyt kun leijun huomisen tulevaisuuden eteiseen
katson alaspäin päivään eiliseen
elämän henki koskettaa, sisältäni kutittaa
tuntuu hyvältä
tosi syvältä
ja tauti leviää
kadun henki koskettaa
yöllä nuorta kulkijaa
se leviää
asfaltti on uneton
alkaa juoksu loputon
se leviää
pimeydessä kulkeneet
tuntee kasvot eksyneet
se leviää
näkee kansan synkkyyden
läpi päiden lasisten
(San. J. Sinnemäki)
(lisää)
