Biisi alkaa mukavasti utuisella maalailulla, jota katkoo melodiasyntikan lyhyet motiivit. Rummut tuntuvat hieman liian kuivilta tähän maailmaan; kaikua (tai vaihtoehtoisesti stereo-delaytä) tarvittaisiin ainakin snareen. Joka toisen tahdin ykköselle laskeutuva bassorumpu sen sijaan kuulostaa varsin mainiolta.

Ehkä kaipailisin enemmän tähän kaikenlaisia outoja ääniefektejä sun muuta kikkailua, jotka rytmittäisivät kappaleen hitaasti etenevää melodista ainesta. En nyt tarkoita tässä siis mitään varsinaista efekteistä kyhättyä noise-biittiä, vaan lähinnä erilaisiin taitekohtiin lisättäviä yksittäisiä ääniefektejä (joko sämplejä tai syntikkahälyä), jotka hahmottavat kokonaisuutta. Käsittääkseni tämä on muutenkin aika yleinen käytäntö ambientissa. Lisäksi taustalle voisi lisäillä erilaisia pidempiä ambienssiluuppeja (mutta ei kuitenkaan "meren kohinaa" tai "sateenropinaa" tai mitään muutakaan yhtä hirveää kliseisyyttä!) tuomaan erilaisia värisävyjä kappaleen eri osiin, kun nyt tämä kuulostaa melko tasapaksulta kokonaisuudelta.

Jeah, tosi mukavan utuisesti lähtee liikkeelle, kuin - ilmaistaanpa oikein proosallisesti - herääminen aamuun auringonsäteiden leikkiessä koivujen lehvästöissä. ;D Intro on aika pitkä, kuten padin linjakin alussa, tosi kauan tuntuu aina kestävän ennen kuin tulee tuo nosto sointukuviossa... ;D mutta no, mikäs oli siinä hyvää saundia kuunnellessa.

Melodiaosasto sitten varsinkin alkuosuuden jälkeen synapulputuksineen, kelloineen yms... Toimii kyllä erittäin hyvin, ja kuten sanottu saundissakaan mitään valittamista ole. Kaikki kuulostaa miltä "pitääkin". Sekä utuisia että kirkkaita soundeja biisin aikana kuullaan. :)

Tähän olisi minunkin mielestä sopinut vähän eri tyyliset rummut.. kuulostaa varsinkin ekojen paukahdusten tullessa aika yksinäisiltä. Vähän rikkoo tunnelmaa, muttei paljon. ;P

Mukavaa, mukavaa rauhallista tunnelmointia.

Kaunis ja lipuva tunnelmointi, joka vie allekirjoittaneen matkalle 80-luvun syntetisaattorigurujen maisemiin. Vangelis, Kitaro ja Jarren tuon ajan tuotokset palautuvat mieliin tätä kuunnellessa ja nostalgia toimii kyllä pirun hyvin. Mukavan minimalistinen ja taidokkaasti tuotettu kappale, josta ei löydy soraääniä eikä häiritseviä elementtejä. Minua miellyttää juurikin oikeanlainen minimalismi ja harmonioiden tyylikäs käyttö. Upea teos!

Alkuperäinen teos ei ole itselleni entuudestaan tuttu, mutta enpä tiedä haittaako se loppujen lopuksi hirveästi, itsenäistä teostahan tässä kuitenkin kuunnellaan.

Alku lähtee erittäin miellyttävästi käyntiin. Pulputus on kaunista. Taustalla kuuluu jotain vaimeita noiseja, ihan kivoja lisiä. Voimakkaammallakin olisivat voineet olla. Melodiapuoli toimii kokonaisuudessaan kyllä erinomaisen kauniisti - kaikki viehättää. Padit leijailevat nätisti, ehkä paikoin jäävät turhan massiivisina junnaamaan, mutta eivät nyt ärsytä kumminkaan. Rumpupuoli ei kolahda itselleni oikein täysillä, mukavammin olisi voinut toimia ehkä joku kevyt rumpubassottelu, nyt oli vain semmoista hajanaista kolinaa. Vähän tarpeettoman oloista. Basari on kuitenkin miellyttävän muhkea, eikä tuo muukaan osasto niin hirveästi tökkinyt. Siellä kolmen ja puolen minuutin hujakoilla käyntiin lähtevä uusi osa tuo mukaan ihan uutta sävyä, vähän synkempää. Tykkään. Vähän turhan ahdasta ehkä alapäässä tuossa uudessa vaiheessa, ei mitenkään pahasti kumminkaan. Kokonaisuus on kumminkin melkoisen kevyt ja pehmeä. Erinomaisen hienoa kehitystä on koko ajan mukana, kaikki elää hienosti.

Tykkään, mitäs muutakaan tässä voisi sanoa. Tyylikäs paketti.

Ambient on tosiaan mielenkiintoinen genre, jossa ratkaisevin tekijä on tunnelmallisuus. Tässä biisissä on todella hyvä atmosfääri - melodiat, padit ja rummut. Selvästi vaikutteita Vangeliksen Chariots of Fire -teoksesta. Etenee jotakuinkin samalla nopeudella ja rummut muistuttavat tuota Vangeliksen biisiä, ainakin omasta mielestäni. Yritetäänpä pukea biisin kulku sanoiksi (lyhyesti):

Liitelen taivaalla noin seitsemän minuutin ajan. Ensimmäinen puoliväli menee lentämisen opetteluun. Kohdassa 3:00 alan hitaasti laskeutua maahan. 3:30 nousen jälleen, lennän kauas. Edessäni avautuu uusi maailma - kukkia, perhosia, pilviä, vihreitä ruohikkoja, peurat juoksentelevat laitumella, kalat uivat vedessä ja vaikka mitä.

Kyllä! Tunnelma pistää sanattomaksi. 6:50 Onnellinen loppu. Aloitetaanpa taas alusta, ja kokeillaan lentää vielä korkeammalla :)

Aloitus on pitkä kuin nälkävuosi, mutta kappas - genre selittää syyn. :) Kuulostaa lupaavalta heti, kun biisi pääsee hieman alkua pidemmälle ja soittimia alkaa kasaantumaan toistensa seuraksia. Silti tulee fiilis, että "eikö tämä voisi jo alkaa?", kun ollaan jo ehditty kolmen ja puolen minuutin kohdalle.
Biisistä jää hieman valju maku, vaikkei ambient mitään revittelyä ole yleensä ollutkaan... :> Melodia vaikuttaa kehityskelpoiselta, mutta tällaiseksi jätettynä aivan liian kesyltä. Ei vain iske, niin ei. :| Puuttuu liian paljon "siitä jostakin". Jäin siis ikuisesti odottamaan sitä läpimurtoa, jota ei sitten tullutkaan...

Oho, positiivinen yllätys! Usein nimittäin käy niin, että jos artisti päättää poiketa genrestään, tuloksena on paska biisi. Sen verran mitä olen ambienttia kuunnellut (suht paljon), niin voin sanoa että tämä on... hmm... "ihan hyvä", näin paremman ilmaisutavan puutteessa :)

Muuta en osaa nyt sanoa. Taidampa ajankulukseni kommentoida kaikki biisisi.

"Kuin pehmeillä siivillä leijuisi halki kosmoksen". Sanotaan näin alkuun heti että tällä hetkellä verbaaliset taidot miinuksen puolella joten mitään ylttiöhienoa on turha odottaa :D.

Kappale lähtee kutkuttavan minimalistisena ja kasvaa erittäin luontevasti ja soljuvasti melodiseksi ja utuiseksi matkaksi kohti jotain valoisaa ja kaunista paikkaa. Ja tällä kertaa itse matka on koko prosessin tarkoitus, ei päämäärä.
Melodiat toimivat erittäin hyvin, tunnelmat ovat eheitä ja kappaleesta jää oikeasti kaunis vaikutelma. Tämä on taas sitä musiikkia joka herättää tunteita ihmisessä. Äänimaailmakin pysyy hyvin hallussa eikä rönsyile ympäriinsä.
Mutta - rummut. Vaikka toisaalta ne kiistämättä tuovat kappaleeseen jonkinlaista ehjää pohjaa ja jopa nostavaa virettä, tuntuvat ne jotenkin kovin irrallisilta. Ehkä jos niihin olisi saanut jotenkin paksumman saundin niin olisivat mokomota sopineet paremmin äänimaailmaan. Tietenkin tuollainen minimalistinen elementti soljuvaa ja melodista taustaa vasten on varsin toimiva viritelmä.
Eääh. Tämä kappale paranee jatkuvasti vaan kun tätä kuuntelen. Meinasin lyödä ysin pöytään noiden rumpujen takia mutta...ei perkele. On niin hieno, niin hieno että pahaa tekee. Näin eteeristä ja aistikasta musiikkia on ilo kuunnella!

hmm.. no mitä nyt tästä genrestä tiedän, en mitään.
mutta kokeilen kommentoida nyt kuitenkin :)
tosi rauhallista on meno. nuo vähäiset rummut antaa tolle ryhtiä ja näyttää ikäänkuin suuntaa. melodiat on kauniit. jotain vähän matalampaa bassosoundii ois kaivannu, tää tuli nii ylähertseillä, että subbari sai levätä lähes kokonaan, paitsi aina kun basari löi. mutta se onkin ihan mielipidekysyms. ilman bassoahan tästä tulee kevyempi, ja nimeä katsoessa tästä odottaa juuri sitä.
mukavaa kuunnella tällaista aamutuimaan, tulee hyvä fiilis , tähän mun sitruunateehenkin tuli ihan uus maku tästä biisistä :D
hyvää työtä!

Ambient on suht mielenkiintoinen genre jota en ole kyllä vielä itse tehnyt joten on hieman vaikea arvostella tätä mutta kerrotaanpa nyt jotain tähän :) Hyvän kuuloisia ja puhtaita padeja tästä löytyy mutta ainakin tuo aloitus padi saisi olla taaempana ja ehkä nuo muutkin. Saundit ovat pehmeitä ja lämpöisiä. Biisi etenee oikein mukavasti tosin padejen linjat voisivat jossain kohtaa vaihdella enemmän. Harvemmin olen kuullut näin pirteää ambientia. Rummut toivat hyvin ja ovat mukavasti efektoitu. Tossa 3 min jälkeen alkaakin tapahtua ja nautinto korostuu kauniista melodioista. Hyvin toimii varsinkin kun hatsit tulevat mukaan. Mielestäni tämä voisi olla ehkä enemmän Soundtrackia kuin ambientia mutta vaikea sanoa. Tykkäsin kyllä biisistä. Ehdottomasti sun paras! 9-