Valmistusvirhe

lähellä sua tunnen sydämen
mutta kumman syke on sen
näetkös, olen samanlainen
ja jos jäät - teet meistä kokonaisen
(ja kokomiehen)

joku on maalannut metsät tauluiksi
ja nyt sitä nimitetään kulttuuriksi
mutta olen joskus nähnyt kuvien maiseman
- tiedän totuus on paljon enemmän

ja nyt me olemme jo toisia kaupunkeja
joita yhdistävät sadat tiet
eivät millään tuo lähemmäksi toisiaan

joskus itseäni harmeilla kidutan
joskus itseni ihmiseksi kelpuutan
joskus yhdestä lasista voi vaipua koomaan
ja joskus elämää ei pysty unohtamaan

tuolla kaukana jossain on kaunis maa
miettii aina joku vastarannalla
vain kieli meidät erottaa
vaikka kaipuu ei sanoja kaipaa

lohtua ovat mulle ystävät lainanneet
eivät minua koskaan tuominneet
mutta nyt olen pennitön vaivainen
- ei rahaa ole rakkauteen ystävien

kolmesataakolme
minusta tulee me
kun naapuri kattoa hakkaa
ja hyvää iltaa toivottaa

kadut kaupungin on liian ahtaita
en oppinu rakastaa maanantaita
tahdon tuntea pisaran elämää
ja lähdin baanalle hengittää

en halua oppia rakastamaan
en halua lähteä kulkemaan

tsippa-pa-dappa-pa-dipa-paa

valta nauraa instrumenteille
jotka yrittävät täyttää puutteemme

oi luojain, anna anteeksi
sairastuin minä kavalaan tautiisi
tartunta pääsi valloilleen
kiipi kipuna hiljalleen

olen kuun pimeä puoli joka
koskaan ei maata nähdä saa
kuka kääntäisi minut sängyssä
jotta voisin maailmalle matkustaa