Katkerassa hämärässä
kaiken nähdyn, kaiken tehdyn
ei voi enää muistojani
tuskin mikään värittää
Hohteessa sinisen taivaan
paistehessa päivän arvaan
piilot, kätköt, valheet valk
eet
varkaan maamme luonnon aikeet
Sitä minä vain kaipaan
taakse jos tuon tumman taivaan
laskis valo tuoden harmaan
pimeän ja viiman armaan
Täällä hiljaa kajossa
kynttilämme heikossa valossa
odotamme vaipumasta
luontomme valtiasta
Poltettu, kaadettu
on maailmamme sijat
Niissä mädissä pesissä
elää uuden ajan siat
Kadotetun tuhkissa
kuljemme nyt mustissa
Yksinänsä harjanteella
kiirii laulu lohduton
Sitä minä vain kaipaan
taakse jos tuon tumman taivaan
laskis valo tuoden harmaan
pimeän ja viiman armaan
Vain sen vuoksi taivallankin
pitkin tuota loputonta
tietä inhan tappuraista
vuotta vihan täyttämää
Vaan jyrkänteemme reunalla
hävityksen helmalla
on aikamme lähtemän
vielä tuloillaan
Tapetuksi tappaja
Tuleen vihan lietsoja
Pois tästä maailmasta
Kauas maasta armahasta
Kestämään ei tuo valta
ikuisesti ole luotu
Kykyä kaikkea sietämään
ei jumalillekaan suotu
Jälkeen aikojen mustien
tämä kylmä maa
jäähyviin lastensa viimeisten
taas saa nukahtaa
Niin talven tuulen puhallus
kuin elomme turhamaisuus
vain siitä seikasta muistuttaa
jäädäkseen ei jää mikään
(lisää)