Ohhoh. Tää teitin musahan on täyttä rautaa. Sopiva annos vanhan liiton blueskiertoa ja Melrosea, mutta kuitenkin helvetin kierosti. Noi kompit on aika mielenkiintoisia kun ne on niin rikkinäiset, mutta kuitenkin pitävät palettia kasassa.

Yleisäänimaisema on kutkuttavan säröytynyt.
Laulussa on persoonallisuutta ja se on mukavan "seiskytluku".
Laulusoundissa taas särähteli ylätaajuuksilla, ässien kohalla.
Noin hyvällä lauluraidalla ei tarvitse mielestäni olla noin paljon efektiä, enemmän kuivaa soundia miksaukseen.
Hyökkäävät rummut varmaan on osa genren hienoutta, mutta olivat hieman liian päällekäyvät mun makuun. Biisiin olisin toivonut lisää kestoa, ehkä toisella rumpuloopilla ois voinu jatkaa tosta. Aineksia hienoon jatkumoon olisi ollut.
Kokonaisuudessaan toimiva biisi. Jotain koukkua siihen ois voinu laittaa, nyt se vaan tuli ja meni.

Tehokas,selkeä,hallittu ovat ensimmäiset adjektiivit,mitkä tästä tulee mieleen.

Taas helvetin hyvin toimiva bassolinja kantaa biisiä.
Mä diggaan tällaisia simppeleihin,hypnoottisiin teemoihin perustuvia biisejä.
Teksti toimii myös ja sopii sävellykseen kuin nenä päähän.

Vahvaa kamaa!

Aika tiukka meininki, diggailen rumpusoundista. Bassossa on groovea, diggailen siitäkin. Muutenkin kappaleessa on sellanen... makea meininki, niinkun kunnon rockissa pitääkin olla. Kitaran kaukaiset vingutukset ovat myös hienoja, tuo vähän mielenkiintoa biisiin. Ei tästä osaa sanoa muutakun että siisti. Tämä on siisti, cool, makea ja rock. Diggaan.