Näistä rokimmista biiseistä diggaan enemmä, ja tässäkin sitä menoa oli ihan hyvin. Taas kivoja kitarasoundeja.

Perusmonkkia. Odottelin rokkikuvioon nyrjähdystä mutta eipä tullukkaan ja sama saatanan komppi laukkas loppuun asti. Lievä pettymys. Laulut olivat tässä siivussa yllättävän notkeat ja jopa lipevät!

Kun rupesin miettimään, millä sanoilla voisin tätä kuvailla, ensimmäiset adjektiivit, jotka tulivat mieleen olivat 'uhmakas' ja 'keimaileva'.
Uhmakkaan voi varmaan selittää sillä, että tämä on rumpusoundeiltaan aktiivisesti eteenpäin pyrkivä, ehkä jopa sotaisa biisi, ja muutenkin tulee sellainen ylimielisyyttä enteilevä tunnelma, kenties sanoitusten vuoksi.
Keimaileva tämä taas on lähinnä vokaalien äänenpainojen vuoksi; laulu on ylpeilevää, mutta kuitenkin houkuttelevaa. Vähän niin kuin nainen, joka tietää olevansa kaunis ja seksikäs, mutta yrittää silti kovasti vakuutella sitä jollekin rumemmalle vastakkaisen sukupuolen edustajalle baarissa, noin niin kuin iskemismielessä.
Tämän taustasta tulee jollain tasolla mieleen jokin biisi, varmaan jokin Rob Zombien kipale, mutta ei onneksi liikaa, koska vokaalit ovat erilaiset, eikä tämä ole yhtä äänekäs tai raskas.
Jossain mielentilassa tämä voisi olla ihan täydellinenkin kipale, mutta nyt minusta tuntuu, että tämä saa yhdeksikön; parempi kuin hyvä, vaikkei ihan paras.

hyvää riffiä, toimii mulle. mutta laulun monotonisuus kalvaa taas.

hah! demppausriffi! erään kaverintuttavan mielestä kaikki olennainen rockmusiikissa tiivistyy siihen hekeen kun kitaristi parantaa demppausasentoa..

loppujen lopuksi jäin sitä kliimaksia odottelemaan, tää jäi nyt sitä vaille.

Tämähän toimii perskuta. QOTSA -tyyliset kitaraulvonnat ja rosoiset konemeininkit tuovat aika makean tunnelman, myös hieman lakoninen vokalisointi sopii tällaiseen draiviin loistavasti. Hienosti kulkevaa aavikkorokkia josta myös bongailin jonkinlaista NIN- ja Pet Shop Boys -henkeä. Lyhyt ja ytimekäs.

Kylläpäs heräsin kun tämä pärähti käyntiin. Tämähän on jo ihan punkkia, mutta loistavaa sellaista, melodiat ovat riffejä myöten suhteellisen omaperäisiä ja mielenkiintoisia. Vokaalit erottaa paremmin kuin muissa biiseissä ja kaikki efektit toimivat jälleen hyvin. Jotain vaihtelua olisi voinut olla kiva kuulla, musta, mutta toisaalta nämä teidän biisinne toimivat hyvin tälläisina pikku ralleina.

Nytten alkaa laulun osalta kuullostaa jopa Marilyn Mansonilta varsinkin konemaiset soundit ajaa sitä mielikuvaa mulle esille.
Draivi on perkeleen kova näinkin sammalaiselle kappaleelle.

En tiedä miltä tää kuullostais jos äänimaailmaa kirkastais mutta olisi ainakin mielenkiintoista kuulla. Pää tässä menisi sekaisin power soitossa jotenkin toivoisin enemmän vivahteita tähän. onhan niitä mutta nekii on kaiken ton särön ja äänimassa seassa.

Biisi alkoi varsin massiivisesti; jännityksellä odotin, kestääkö sama fiilis läpi biisin. Mun mielestä fiilis säilyi.
Instrumentaalinen puoli toimi loistavasti; kitaran vingutukset sai heti ihan koukkuun :)
Lauluääni oli miellyttävä ja omalla tavallaan helppoa kuunneltavaa.
Biisi kokonaisuudessaan toimi kaikessa yksinkertaisuudessaan; vaikka en normaalisti juurkaan tämän tyylistä musiikkia kuuntelekkaan, niin uppos kyllä hienosti :)

Hmm....mielenkiintosta. Aika omaperästä. Silleen ihan ok, jos soittotaitoa miettii. Empähän keksi silleen mitään erikoista kehuttavaa tai valittamista....

Maanista, suoraviivaista... ja koukuttavaa. Rummut jytää hienosti. Olin erittäin positiivisesti yllättynyt! Todella oma soundi tässä haettu ja toimii mallikkaasti... Laulusta tykkään kovasti... Kitara soundi oli jotenkin monotoninen (ei kunnolla erottunut) Mielestäni tähän olisi sopinut, jotenkin erottelevampi säröinen saundi... Mutta komiasti se kitaristi pistelee hälyä ilmoille... mahtavaa \o/