Liian monta vuotta on kulunut siitä kun Aseveli viimeksi loi mitään minkä olisi voinut ja halunnut nimensä alla julkaista. Osasyynä tähän on liian monen bitin kaatuminen taistelussa entropiaa vastaan ja toisaalta perkeleellinen perfektionismi on alkanut iän karttuessa vaivaamaan. En tiedä miten olen voinut ladata tänne noita vanhimpia biisejä mutta silti olla niihin vieläkin oudosti tyytyväinen.

Arkiston kätköistä löytyi kuitenkin vielä yksi kappale joka jäi lopulta tekemättä. Liian monta kertaa yritin mutten koskaan päässyt siihen samaan fiilikseen mikä riivasi Lapin Lasta tehdessä. Sanoista en muista kuin muutaman lauseen ja siihenpä Asevelimäisyys tuossa kappaleessa jääkin. Lataan sen nyt kuitenkin tänne, olkoot se Veljen Requiem.

On aika kiristää likainen lakana silmille ja astua kuopan reunalle. Kiitos kaikille kuulijoille.