Hänen käsilaukkunsa sattui toisella kerralla vähemmän, sillä pullot olivat särkyneet ja menettäneet täten olennaisen osan iskuvoimakkuudestaan. Ne päästivät napakan kilahduksen nahkalaukun sisällä ja hienontuivat entisestään. Olin silti lyönnin jälkeen todella sekaisin ja tunsin jomottavan kivun oikeassa poskessani. En myöskään kuullut mitään saman puolen korvalla, johon särki ikävästi. Horjuessani taaksepäin löin pääni otto-automaatin kulmaan, menetin tasapainoni ja vajosin polvilleni maahan. Potkaisipa tuo lunttu vielä kerran naamaani ja tämän jälkeen nauha onkin sitten poikki.

Heräsin huoneesta, jossa en ollut ikinä aiemmin ollut. Suussa maistui kauhealta ja päättelin kielen alla sijaitsevan irtohampaan olevan omani. Jostain syystä olin käpertynyt nurkkaan oksennusläikän päälle. Tajusin oksennuksen kuitenkin olevan minusta peräisin ja helpotuin, kun en ollut ollut niin tyhmä että olisin käpertynyt kenenkään muun myrvien päälle.

"Hei setä! Isi soittaa sulle annpulanssin!"
"Eiei..."

He sanoivat sen olevan vain tavallinen ympärileikkaus, rutiinijuttu. Joka päivähän sellaisia tehdään. Ei pelättävää. Vaan kuinka ollakaan.

Kirkossa.