Olin tuossa eräänä aamuna metsässä kävelyllä. Siellä ei ollut kovin kiva kävellä, koska siellä oli niin hiljaista ettei pystynyt keskittymään edes lentokoneiden muhkeaan murinaan. Viisitoista minuuttia käveltyäni hermoni hajosivat. Romahduksen syyksi Peijaksen sairaalan yliprofessori Muurinen totesi liiallisen rentoitumisen... Ei siinä sitten muu auttanut kuin antibiiootti purkit taskuihin ja kotiin toipumaan. Tässä sitä nyt sitten kirjoittelen noista kauheista kokemuksistani. Pakko vielä muistuttaa kaikkia, jotka eivät ole vielä kävelleet metsässä: "Varokaa niitä oravia"

T: Toipumis aikaa vielä tarpeeksi jäljellä