Space Cowboy Ressu

Ressu oli: mies, väri, nolla, teekuppi, mutta suurimmillaan hän oli AvaruusCowboy. Yhtenä päivänä, hän oli sisäpiirien kuningas. Luonnovaroista kaunein ja uusiutuvin ihmisryhmä, hipit olivat ottaneet hänet johtajakseen ja voimakseen, niinkuin Timppa oli ollut aikoinaan. Tänään kumminkin ennen suuren vallankumouksen alkua joka olisi lopettanut sodat, nälänhändän ja luonnonkatastrofit. Oli järjestelmä alkanut kiehua... Kuin hernekeitto, kuin maha sunnuntaina, kuin yskänlääkettä liikaa kitannu hippi.

Järjestelmä mietti miten tuhoamme hyvyyden vallankumouksen.
"Meidän tarvitsee kuunnella kapitalismia!" huudahti yksi...
"Meidän tarvitsee ohjata työttömät rappiolle!" huudahti toinen...
"Meidän tarvitsee estää kauneus meidän takia!" huudahti kolmas...
"Meidän tarvitsee tappaa johtajat!" huudahti neljäs...
Kun 600 huutoa oli kuultu vastauksena oli se, että Ressun täytyi poistua.
"Pystymmekö tuhoamaan Ressua?" kysyi järjestelmä.
"Ei sitä tuhota voi, mutta hänet voidaan poistaa" sanoi järjestelmän järki.

Ressu oli heräämässä aamuna. Ympärillä hän näki paljon valoja, värejä ja tummuutta. Katsoi maailmaa kirkkain silmin tunsi sen jotenkin. Yhtäkkiä tuli rahapussi sanomaan hänelle: "Olette pidätetty materialismin ja työnarkomanian nimeen!" Ressu mietti ja vastasi: "Haist sinä paska". Sen jälkeen yön tummuus laskeutui ja Ressu poistui hiljalleen. Ressu heräsi koirankopilta. Toisella puolella oli Taavitti toisella puolella oli Lasse. Taavitti itki ja Lasse katsoi vihreää täplää keskellä Taavitin otsaa. Lasse tiesi, että tämä on viimeinen kaunis päivä pitkään aikaan. Taavitti sanoi: "Miksi sinä joka elät meidän kaikkien takana tarvitsee lähteä? Etkö voisi jo parantaa meitä?" Ressu ei vastannut... Kiipesi olemattoman tuntuiseen koneeseen... Lensi ja huusi ilman ääntä: "It was kind of groooovyyyyy".

Matkalla suuressa ihmisaivon kokoisessa lentokoneessa Ressu pyyhälsi läpi ajan ja universumin. Saavutuksena piti olla outo ja epätutkittu Orion p.

Orion p. Planeetta jossa oli ehkä eloollista elämää, planeetta jossa oli ehkä nestettä, ehkä happoa ja ehkä sokeria. Pudottuaan kyydistä Ressu heilutteli korviaan ja päätään hän ei ole ikinä tuntenut niitä näin. Näin olemattomalla ja uudesti syntyneen oloisena. Hänen koko kehonsa huusi JUOKSE minulla! Ressu alkoi pyörimään, kieritti maata. Maa tomusi, sihisi ja pölläytti pilveä. Hänen olemattomat hiuksensa koskettivat märkää. "Mehteristä", Ressu mietti. Kääntyi ja tunsi pistävän hajun. PAHAN hajun. Hajun joka tunkeutui hetkessä sisään aivoihin ja sieltä mahaan, aiheuttaen kouristuksen. Nipin napin Ressu pidätti oksennusta. Haju oli kuin luumusose joka oli täynnä mahan sekaisin vetävää sorbitolia. Ressu nousi pystyyn ja katsahti ympärilleen.Hän katsoi taivasta joka oli täynnä värejä. Violettia, punaista, vihreää paljon valoa ja paljon kauniita yksityiskohtia jotka tekevät kauniita kaikesta jos näitä viitsii katsoa. Kuunteli ääntä joka tuli pikkuhiljaa jostain olemattomasta. Puro? Solina, katsoi vierelleen näki jokia jotka veivät tuota pahanhajuista ainetta joka teki Orion p:stä kauniin ja hedelmällisen. "Miksi pahanhajuinen jonkun ihmeen takia kumminkin kiehtova aine voi tehdä mistään noin kaunista". Tämä aine oli ilmiselvästi värintekijä ja kauneuden tuntija. "Miltä tämä voisi maistua?", tuli Ressulle mieleen. "Miltä se voisi tuntua? Tekisikö se minusta kauniin?", mietti Ressu.

Ressu tutki ja mietti. Laittoi huulensa aineeseen otti nenästä kiinni. Joi, joi ja joi... Oksensi, oksensi ja oksensi... Sen jälkeen kaikki muuttui... Värit taivaalla alkoi muuttua, ensiksi mustaksi, sen jälkeen kirkkaiksi. Liikkuminen alkoi värit tunkeutuivat Ressun silmiin ja mieleen. Ne olivat pistäviä kuin ampiaiset. Taivaalle ilmestyi katto, vierelle seinä, toiselle puolelle seinä, muodostui lattia, muodostui olento jos toinenkin. Olennot kutsuivat heitä valon läpi, pehmeä tunne vei Ressun uudelle ulottuvuudelle. Ressu lensi. Musiikkia alkoi kuulumaan. Tärinät, universaalit vibat veivät Ressun tajunnan uudelle tasolle. Enkeli otti Ressun käsiinsä kaatoi sohvalle tuli toinen jos kolmaskin. Enkelit tarjoilivat Ressulle sokerisia munkkeja jotka olivat vaaleita niiden euforisen sokerin ansiosta. Kaikki hoitivat Ressua ja pitivät hänestä huolta. Ressu muodostui tölkinavaajasta lehmäksi ja lensi kokoajan. Tuntui kuin kaikki olisi rakastuneita. Koko Universumi oli rakastunut. Nolla oli hyvin lähellä! Nolla oli tässä ja hänen käsi tunsi sen! Hän putosi ja leijui rakkauden unelmaan...

"Surinaa... Surinaa ympärillä Saturnuksen? Mikä on pielessä? Pimeys näkee". Ajatteli Ressu. Lempeä ääni Lasselta kuului. "Lasse ethän sinä ole Orionissa?" kysyi Ressu. "Nyt olen ja minulla on Taivaan enkelit mukana," tokaisi Lasse takaisin

Ressu availi silmiään... "Kuinka kauan olen täällä ollut?" kysyi Ressu. "Seitsemän piste 14 vuotta" vastasi Lasse. "Tulimme hakemaan sinua, järjestelmä on rappeutunut ja nyt olet ainut toivomme!" huudahti Lasse. Ressu sai silmänsä vihdoinkin avattua... "Vau oikein moottoripyörä jengi tuli myös hakemaan!" huusi Ressu iloissaan." Me kaikki olemme rakastuneita ekstaasin vallankumoukseen. Koko maailma on yhdessä, mutta järjestelmän varjo täytyy tuhota!" totesi Lasse.

Avaruusmatkan ajan Ressun mieli oli hyvin pieni. Hän ei oikein ollut toimintakunnossa, koska Ressu oli loppu aluksesta.

Päästyään maahan Ressu kannettiin Järjestelmän istuimelle numero neljä. Ressu katsoi maailmaa... Pudotti itsensä, kasteli koko maailman kamalalla nesteellä, monistui ja tuhoutui... Järjestelmä katosi... Maailmanlaajuinen Ekstaasi oli pudonnut maanpäälle.


Kappale Space Cowboy Ressu löytyy Electrical Shaman projektilta...