olen monesti kertonut tarinoita sinulle
tiestä jota elin kulkurina
odottaen päivää jolloin ottaisin kätesi
ja laulaisin lauluja sinulle
sitten ehkä sanoisit
tule rakasta minua
ja tottakai jäisin

mutta tuntuu että kasvan vanhemmaks
ja laulut joita olen laulanut
kaikuvat etäällä
kuin ääni
luulen että tulen aina olemaan
kohtalon sotilas

Kyl sä tiedät etten pysy kauaa paikoillani
ei mul oo mitään mikä pidättelee mua aloillani
mun on pakko liikkua, olen kulkuri
laulelen laulujani, kulkien kulkuni
on vain yks ihminen joka saa mut aloilleen
laulaisin sulle lauluja, tuudittaisin sut uneen
mut ei, unelmia unelmien perään
yksin meen nukkuun, yksin aamul herään
ei toista yötä samas paikas, ei enää
en pysty muuta kuin kävelemään
paikasta toiseen, ja sieltä taas toiseen
kirjottelen lauluja, sieltä tuu pois en
elättelen toiveita, haluan pitää kädestäsi
suudella sua, pitää kättä kädessäsi
unohtaa reissut, jäädä aloilleen
purkaa laukut, päästää rakkaus valloilleen

Uus paikka, uus tarina kerrottavana
ties vaikka, vielä joskus tavataan
tiedän että, en sais toivoo liikaa
kuinka pitkä aika siit ku viimeks tavattiinkaan
noh, tunti yksin ilman sua on liikaa
on menny kohta vuosia, tää on liikaa
kulkurin elämä, pitää mut erossa susta
nään unta susta, et sä tykkäät musta
kuvitelmaa, liian hyvää totta ollakseen
muistan meidän puheet, kohta kohdalleen
yksi hyväpuoli on ettei kyllästy maisemaan
paikka vaihtuu ennenkun siihen alkaa tottumaan
olen unohtanut, miltä tuntuu rakastaa
jotain jolta sitä rakkautta myös takas saa
en muista tuoksuasi, en muista sun hymyäsi
muistatko mut, olenko enää edes ystäväsi