Vuosi yks ysi ysi kaks, synty tää pieni poika
perheeseen joka nälkäänsäkin joi vaan
se taisteli, se voitti se menetti
se itki, se nauroi, se leikki
se näytti normaalilta, mut ei, ei se ollut
niin pitkän ja vaikeen tien läpi kolunnut
lapsest kasvo nuoreks, teki vähän tyhmyyksiä
varasteli, lintsas koulusta, valehteli ja mitä viä
oli koulukiusattu, ainakin tavallaan
aina joku vittuili, välitunnilla tavataan
monet tappelut tapeltu, niistä jälkässä kärsitty
moneen kertaan tehnyt jotain missä ei järkee käytetty
on rakastanut, ollut rakastettu, on ollut iloinen
on itkenyt, ollut haikeena, on yksinäinen
tää kertoo musta, tää on mun tarinani
istahda alas, alan kertomaan mun tarinaani


okei jatketaan sit taas, ala aste takana
yläaste koitti samal uudet kujeet
vaatteet vaihtu löysiin, musa maku muuttu
oikeestaan sillon, multa musamaku täysin puuttu
rippileiri koitti, ilmottautui parhaan kaverinsa kanssa
paljon kauniita tyttöjä, joita tää poika oli kuolaamassa
jotkut haukkuu pleijjeriks, mut ei en mä oo
jos mä rakastan sua, niin sä oot mulle ainoo
oon monen tytön kanssa ollut vakavammin
mut on mukaan mahtunut niit jotka ei ottanut vakavasti
joo kyllä mä oon herkkä, joskus vähän liikaakin
en kestä menettämistä, itken sen vuoks iltaisin
painan pään tyynyyn, mietin mun elämän tarkoitusta
mistä saisin värikynät, millä värittää pois mustan
poimin maasta kukkasen, hetken sitä katselen
heitän sen pois ja eteenpäin astelen

Kävellään kahdestaa, mul olis jotain sanottavaa
mut mikä mua vaivaa kun en saa suuta aukikaan
katson silmiisi, näen lämmön sieltä
mä tykkään susta, kyllähän sä tiedät
oon vähän ujo, mut mä haluisin vaan sanoo et
oot se mitä oon ettinyt, enää muuta kaipaa en
ajattelen, pakko rikkoo hiljaisuus
yks minuutti on tässä tilantees ikuisuus
mitä säkin ajattelet, kun seison tuppisuuna
kyllä mä yritän, mut en vaan saa auki suuta
otan kiinni kädestäsi, saan hyväksyvän katseen