Yks asia on varmaa, et mieli on harmaa,
tiedän et mua ei täällä tarvitakkaan.
Pilvet peittää taivaan, en mahdu tänne maailmaan,
ikävöin paljon sitä entistä aikaa.
Jotain on tapahtunut, vai luulenko vaa nii,
oon aina syyllinen, kukaan ei pidä musta kii.
Se loukkas, ku sanoit et oot pettyny muhun,
teen parhaani ja ongelmistani puhun.
Et oo täydellinen, ei kukaan oo,
mut mussa on kaikkia vikana,
mut on tuomittu tuhoon.

Mut ne sanat ”et oo sitä ansainnu”,
juuri tällä hetkellä oisin tukee tarvinnu.
Mitä voin tehä enemmän, mä annan jo kaikkeni,
koita ymmärtää, tää on mun aikani.

Oonko tyytyväinen, no mitäpä luulet.
En ku joka päivä sen saman lauseen kuulen
”et oo sitä ansainnu, mietitäänpä kerran,
voitko uhrata ajastasi edes hetken verran?”
Käytän ajastani puolet, selvitän huolet,
onko tällaista elämäni ennen kuin kuolen?
Luulet että oon lellitty lapsi,
kuulemma tahdon kaikkea kaksi.
En tyytyväinen mihinkää oo mitä teiltä saan,
ootte väärässä, en oo semmonen lainkaan.