Lähestytään taas sitä aikaa keväästä milloin yhteishaku alkaa. Viime-keväinen musiikkiteknologian paikka minun mielestäni torpedoitiin tarkoituksella. Jokainen voi tietenkin tehdä omat johtopäätöksensä siitä. Vikaako minun asenteessa vai.

Hain 2004 keväänä vain yhteen paikkaan opiskelemaan Orimattila-instituutti. Lahjakkaat oppilaat eivät sinne ole tervetulleita ja varsinkaan jazz-musiikin taitajat (heille sanotaan palautteessa että meidän mielestämme teidän musiikillinen suuntaumuksenne on liian kapealla pohjalla).

Kuitenkin bänditoiminta on kanssa erittäin tärkeää. Orimattila-instituutin musiikkiteknologian linja ei voi tarjota tätä mahdollisuutta. Siellä on vain se normimäärä 20 opiskelijaa per luokka. Musiikkiteknologiassa ei kyse olekaan mistään muusikkoudesta soittotaitona mutta ei siitä minun mielestäni voi olla haittaakaan.

Listasin kaikki mahdolliset paikat mihin voi hakea 2005 tänä keväänä:

- Helsingin Pop & Jazz Konservatorio musiikkiteknologian koulutus (120 ov)
- Helsingin AMK Stadia (180 ov)
- Jyväskylän Konservatorio musiikkiteknologian koulutus (120 ov)
- Kotkan Konservatorio musiikkialan perustutkinto (120 ov)
- Sibelius-Akatemia Musiikkiteknologian maisterin tutkinto (180 ov)
- Sibelus-Akatemian Jazz Osasto tutkinto: musiikin maisteri (180 ov)
- Tampereen Konservatorio musiikkiteknologia (120 ov)
- Porin Palmgren Konservatorio musiikkiteknologia (120 ov)

Vaihtoehtoja on mutta kuitenkin lähimpänä asuinkuntaa tuo Pop & Jazz Konservatorion musiikkiteknologia sopisi minulle parhaiten. Mutta kyseiseen taloon pyrkii yli 250 saman instrumentin hakijaa joista vain n. 50 kutsutaan yhteiseen teoriatasokokeeseen sekä henk. kohtaiseen soittotestiin. Prima vista lukutehtävä omalla pää-instrumentilla torpedoi monen lahjakkaan hakijan mahdollisuudet kun vain 5-6 oppilasta pääsee sisään saman intrumentin hakijoista. Minä olen luen itse välttävästi lappuja ja varsinkin monimutkaiset primavista tehtävät tuotavat suuria hankaluuksia soittaa primavistana ne läpi. On uskomatonta että tämä päsykoejärjestelmä on edelleen muuttamattomana käytössä. Sen avulla täysin klassisesti koulutetut hakijat saavat etulyöntiaseman soittokokeen pisteytyksessä ja pääsevät helposti sisään.

Kuulin eräältä kaveriltani joka opiskelee musiikkialan perustutkintoa ekaa vuotta että sinne oli tullut basisti joka ei osaa soittaa walking bass linjaa ollenkaan. No ei vain vielä sellaista rumpalia joka ei osaa soittaa fillejä ollenkaan :) Musiikkiteknologian puolelle ei pääse pääsykokeista läpi ellei läpäise oman pääinstrumentin soittotestiä olemalla 6 parhaan joukossa näistä yli 50:stä soittokokeeseen kutsutusta hakijasta. Tämähän edellyttää lähes täydellistä suoritusta soitto että teoriatasokeesta.

Pidän edelleen ihmeenä sitä että miten onnistuin pääsemään 2002 keväällä lahden varusmiessoittokunnan pääsykokeet läpi. Siellä oli yhteensä kutsuttu yli 50 rumpalia/lyömäsoittajaa joista vain 6 otettiin sisään. Vedin soittokokeessa aivan pokkana N.A.R.D. marssirumpujen rudimenttikirjasta pari sivua läpi keskeyttämättä soittoa ollenkaan niin että se kuullosti uskottavalta. Aiempana vuonna olin ryssinyt soittokokeen kun musiikkiluutnantti läimäisi aivan heprealta näyttäneet rudimenttitehtävät nenän eteen. No tuolla toisella kerralla mua onnisti. Mutta itse soittokunnan osalta oman bändin perustaminen jäi jo ensimmäisten kuukausien jälkeen vain haaveeksi. Siellä ei fuusiota soitettu kun humpparatsu oli selässä koko armeijan ajan.

Yksi juttu on mua vaivannut jo puolisen vuotta... ? En ole voinut treenata rumpuja sitten viime-kesän 2 viikkoa. Pop Jazz Konservatorio uusi vuoden alusta luokkien varausjärjestelmänsä niin että tästä lähtien siellä ei voi enää käydä trenaamassa tai varaamassa luokkia oppilaitoksen ulkopuoliset. Se on kyllä aika hanurista tämä tilanne sikäli että soittamattomuus kuuluu ja näkyy soittossa. Sitten viimeisen studioäänityksen muistan kyllä että rumpujen soitto ei voi parantua jos sitä kypsyttää soittamatta puolivuotta ollenkaan. Kyllähän sitä voi kumisia treenipädejä paukutella rumpukapuloilla himassa mutta se ei ole mikään rumpusetti. Tämä tilanne on nyt ensimmäisen kerran näin suuri ongelma. Se on melkein samanlainen että mulla ei olisi himassa minkäänlaista kosketinsoitinta. Hulluksihan siinä kerkeisi tulla pitkän ajan kanssa.

Liityin mukaan erääseen mikseristäkin tuttuun bändiin. En nyt vielä viitsi tarkemmin paljastaa mutta sen voin sanoa että tulevalla levyllä olen mukana soittamassa koskettimia ja rumpuja sekä vastaan levyn ns. taiteellisesta sovittamisesta. Projekti taitaa olla tähän mennessä suurin mihin olen itse törmännyt. Levikkiä ei olla vielä yhtään ennusteltu mutta levyllä tullaan tiettävästi tekemään yhteistyötä erään nimeltämainitsemattoman maineikkaan suomalaisen artistin kanssa. Levyn tuotto menee kokonaisuudessaan hyväntekeväisyyteen. Biisit ovat erittäin hienoja ja melankolisia. Itsekin olen vasta viime vuosina oppinut arvostamaan yksinkertaisuutta musiikin puolella kun ne ns. rankemmat fuusiovaikutteet ovat vähän jo elpymässä mutta ei kokonaan.