Lauantai-ilta. Muutama hassu siideri takana päin, ja olo on ilkeä. Kaikki jotka juovat sen verta siideriä, tai mitä nautintoainetta nyt nauttivatkaan, että tulee mukava nousuhumala, tietävät tämän euforisen tunteen. Tunteella tosin on hintansa. Hinta on usein se, että alkaa tehdä mieli lisää nautintoainetta. Ja kun nautintoaine loppuu täysin ennenaikaisesti, eikä voi edes lisää lähteä hakemaan koska ei jaksa kävellä ja autoa ei voi enää ajaa, alkaa niin sanotusta harmittamaan. Alkaa harmittamaan oikein urakalla.

Mikserin ylläpidon kokoontuminen päätettiin äsken ircissä; Toijalaa kohti matka käy. Kolme pientä elefanttia marssiin käy. Jne jne. Tilat saimme melkoisen edullisesti. Rahapussia muutaman päivän tärkeä konferenssi veroittaa peräti nolla mummonmarkkaa. Se on euroissa kuusinkertainen määrä, mutta kuten jo viime tekstissäni kerroin, kyllä rahaa on.

Paikassa tarjoillaan myös hot wings kanansiipipaloja. Täysin omaa luokkaansa olevat tuliset siipiveikot maistuvat joka kerta uskomattoman hyviltä. Varsinkin pienessä tai hieman suuremmassakin humalassa muutaman siiderin kera. Wingsit tosin eivät ole aivan yhtä edullisia kuin tilaisuutemme kokoontumispaikka. Jälleen aion viitata erääseen edellä mainittuun teholauseeseen.

Ensi viikonloppu näyttää mitä keksimme mikserin käyttäjien pään menoksi. Toivon vain että saamme kerrankin koko ylläpidon paikalle, ja toivottavasti myös ison osan proksaajista. Kuten kaikki tietävät, joukossa tyhmyys tiivistyy. Mutta se Joukosta, nyt lähden jääkaapille etsimään jotain iltasyötävää.