Se tapahtuu ehkä juuri silloin kun et sitä osaa odottaa. Ehkä se hetki on juuri sellainen kun sinua vituttaa mahdollisimman paljon juuri alkava yövuoro, etkä jaksaisi millään lähteä sateiseen ilmaan kun voisit olla kotona tekemässä uutta todella hyvän kuuloista trancebiisiä.

Se tapahtuu tavalla millä et uskoisi sen tapahtuvan, vaikka oletkin salaa sitä toivonut. Kuulokkeet päässä nostat äänentason kohti kipupistettä, jotta kuulet heikoimmatkin äänen nyanssit, jotka tässä tapauksessa tarkoittavat bassolinjan ja -rummun resonointia sisäkorvaasi. Miljoonat kiljuvat äänet vihlovat pääsi joka kolkkaa, kunnes alat huomaamaan, että se, mikä oli ennen osittaista äänen kaaosta, avautuu stereofoniseksi kauneudeksi.

Eilen tapahtui jotain ihmeellistä. Jotain kaunista pääni sisällä. Puoli vuotta sitten pahasti vaurioitunut korvani heräsi unestaan, ja päästi virtuaalianalogisen kauneuden virtaamaan sisäänsä sen kaikilla taajuuksilla.

On jälleen vaikea hyväksyä tätä tunnetta. Viimeksi minulta halvaantui käsi, ja lääkärit ennustivat sen paranemiseen menevän vuosia. Neljän kuukauden päästä jo kovaa vauhtia taistelin tuoppeja vastaan läheisessä räkäläbaarissa, vaikka ranteeni ei ollutkaan ihan samaa mieltä kanssani lasien nostamisesta juomisetäisyydelle. Onneksi ystäväni auttoivat kun en itse jaksanut juomiani pidellä.

Tämä parantuminen tapahtui kertarysäyksellä. Haluan sydämellisesti kiittää kaikkia jotka minua kannustivat ja tukivat. Olitte minulle tärkeitä, vaikka en sitä välttämättä sanoin kertonutkaan. Nyt minäkin jaksan jälleen uskoa että tulevaisuuteeni saattaa kuulua musiikki ammattitasolla.

Oloni on helpottunut. Korvani olo tuntuu nyt hyvältä, vaikka ei ihan täysiin voimiin palannutkaan. Tinnitus on melkoisen kova, ja kuulo on arviolta noin 85% palautunut.

Mikä minut paransi?