[Taas soi päässä the Crash, nimittäin Fireworks -kappale albumilta Wildlife. Olkoon se siis päivän kappale.]

Torstai-iltapäivä. Enää huominen, ja maailma on taas kahden päivän ajan kaunis.

Ensi viikolla ajattelin tukea amerikkalaista elokuvateollisuutta muutamalla kolikolla ja käydä katsomassa Quentin Tarantinon uutukaisen, Kill Billin. Niin rauhan ja väkivallattomuuden puolestapuhuja kuin olenkin, en saa koskaan tarpeekseni kyseisen miehen elokuvista. Tosin olen kolmesta valmistuneesta nähnyt ainoastaan kaksi, sillä Reservoir Dogs on silmieni ohi päässyt vilahtamaan, mutta kuitenkin uskaltaudun nimittämään itseni Tarantinon elokuvien ystäväksi. Jos joku aikoo kommentoida päiväkirjojeni ajatuksia (sinänsä aika utopistista, sillä eihän näitä edes kukaan lue..), niin voisi vaikka tuon elokuvan nähtyään laitella jonkin sortin kommenttia. Ja ihan turha on haukkua, minä pidän siitä kuitenkin..;)

Rakas päiväkirjani... Aika ilman sinua tuntuu liian pitkältä, mutta lupaan tavata sinut taas huomenna. Until then, you shall be in my thoughts,

J.